Kesäkukkaset, kuka saa jatkopaikan?

 

 

 Kun kevättalvella aloittelee siemenkylvöjä ja miettii, mitä kesäkukkia voisi kasvattaa, ei voi olla varma, mikä on lopputulos kun kesä etenee ja päästään elokuulle. Hyviksi havaitut pääsevät useimmiten jatkoon, ehkä vähän väriä ja lajiketta vaihtaen.

 

Ahkeraliisat ovat luottokasveja, vaikka niiden itämiseen ja kasvuunlähtöön en luota lainkaan. Saattaa itää kaksi tai kaksikymmentä, saattaa kestää kuukausitolkulla, ennekuin voi puhua kukantaimesta. Mutta kunhan ollaan elokuulla, ovat kaikki kauniita ja täynnä kukkaa ja nuppua. Tosin parhaiten Ahkeraliisa voi puolivarjossa/varjossa ja pois sateen armoilta. Tänä vuonna kylvin siemensekoituksen `Impreza Cherry Splash´ Voi, miten hempeä sekoitus! Pääsevät varmasti jatkoon! Talvehtineet muratit ja lankaköynnös olivat niin suuria, että niistä riitti pistokkaita jokaiseen ruukkuun Lissujen kaveriksi.

 

Ahkeraliisa `Impreza Cherry Splash´

 Vanha punainenkin on pirteä näky! Lankaköynnöksen talvettaminen on muuten helppoa - kuten muratinkin. Minulla talvehtivat kylmässä varastossa.Vähän vettä silloin tällöin ja heitin kovimpien pakkasten aikaa harsoa päälle. Keväällä leikkasin lehdettömiä oksia juurtumaan ja  osan vanhan kasvin oksista peitin mullalla, jolloin niihin alkoi muodostua juuristoa ja taas sain uutta köynnöstä toisten kaveriksi. Aina kannattaa kokeilla talvetusta, jos vain tila antaa myöten. heitetään sitten keväällä roskiin, jos ei elonmerkkejä näy. Muratteja en ole aikoihin ostanut kaupasta, vaan omista pistokkaista saanut uusiin kesäkukkiin vehreyttä. Myös yläkuvassa oleva hurmesilkkiheinä vietti talven varastossa. Keväällä leikkasin kuivat pois ja aloitin kastelun.

 

 

 Kesäasterit ilahduttivat viime kesänä ja niinpä tällekin kesälle oli niille paikat varattuna. `Silvery Rose´ `Silvery Blue´ ja `Chamois Turm´ olivat lajikenimet ja upeita kukkijoita tälläkin kertaa.  Kun ei ole ollut paljon sateita, ovat kukat jaksaneet pysyä pystyssä. Kukinnot ovat suuria ja kerrattuja, joten sade painaa ne auttamattomasti maata vasten. Sitten vain kesäkukkakimpuun ja maljakkoon ilahduttamaan. Siemeniä on jäljellä, joten pääsevät varmasti ensi keväänäkin kasvatuslistalle.

`Silvery Blue´

Samettiruusuja ilman ei voi olla, niin helppoa niillä on täyttää aukkopaikkoja ja saada väriä kukkaistutuksiin. Pienikukkaiset samettiruusut kasvattavat valtavan pehkon ja kukkivat niin iloisesti kuin kesäkukka vain voi kukkia. Eikä tarvitse edes nyppiä! Jatkoon!

Hyvin kukkii myös yksinkertainen uusi sammarituttavuus `Favourite Red´. Tänä vuonna eivät vaaleat Vanillat itäneet lainkaan ja korkeat isosamettiruusujen muutamat taimet annoin äidille. Hyvin olen pärjännyt ilman niitäkin.

`Favourite Red´

Vaan mikäpä lienee alla olevan aikomus? Se voisi olla ainokainen Vanilla, tai isoksi yrittävä tai sitten kehitysvaiheessa tapahtunut luonnonoikku, jonka kukan kokoa ja väriä emme saa koskaan tietää. Se haluaa olla viherkasvi :)

 

Leijonankitoja olen kasvatellut joitakin vuosia, ovat sellaisia nostalgiakasveja, sillä mamman ikkunalla oli joka kevät leijonankitojen taimia ja kesän mittaan niitä riitti runsaasti maljakkoon asti. Viime talvena löysin ihanan sekoituksen, hempeitä nämäkin, kuten ahkeraliisat. Ehdottomasti jatkoon!

Leijonankita`Twinny Peach´

Petuniaa kasvatin ensimmäistä kertaa siemenestä.  F1 `Pirouette Soft Red and White´ yllätti täysin! Iti hyvin, taimet olivat vahvoja ja ulkomuoto juuri sellainen kuin kuva kertoi. Ainut harmi, että istutin kaikki amppeleihin eikä lajike ollut suinkaan riippapetunia. Kerrattu kukka myös vetistyy sateessa  rumaksi. Mutta näitä taidan silti hankkia ensikin vuonna ja istuttaa toisenlaiseen paikkaan, missä kastelukin on luotettavampaa kuin amppelissa.

 

`Pirouette Soft  Red and White´

 

Tämä kesä on tuoksuherneiden kesä! Monessa blogissa ja instagramkuvissa on ollut kimppukaupalla tuoksuherneitä. En ole aina onnistunut niiden kasvattamisessa ja jättänyt vuosia väliin edes yrittämättä. Talvella tilailin Impectalta siemeniä ja muutamaa lajia tuoksuherneitäkin. Ja kas, nehän intoutuivat kasvamaan niin runsaasti, että olen jo poiminut useamman kimpun sisälle tuoksumaan. Tukena niillä on vanha sängynpääty, mistä kerron tarkemmin joskus myöhemmin. Mutta tuki osoittautuikin auttamattoman matalaksi, ja nyt tuoksuherneet ovat kaatuneet päädyn yli. Eipä se juurikaan haittaa, kun kukkavarret kääntyvät ylöspäin. Kun lavakasvimaa on ihan vieressä, pääsee vihreäksi mukaan tilliä ja persiljaa, jotka myös ovat intoutuneet kasvuun. Tuoksuherneet pääsevät kyllä jatkoon!

 

Oliko minulla sitten joku, joka ei pääse jatkoon? No vähän samaan tapaan kuin viime vuonna, odottelen kosmoskukkien aloittavan kukintaansa. Minulla ei ole edes yhtään kuvaa muutamasta kukkivasta kerratusta kosmoksesta. Mutta on minulla kuva niistä, jotka ovat unohtaneet, että niiden piti kukkia! Lehtiruusukkeissa ei näy nupun nuppua! Jättiverbenatkin ovat jääneet alakynteen. Näille en enää ensi kesänä anna palstatilaa, eivät ole tämän pihan kukkijoita - niin ainakin luulen:D 

 

 

Säätiedotus lupailee jo hallaöitä, ei kai sentään ihan vielä!!

 Mukavaa viikon jatkoa kaikille!

Hurmaavat Daaliat!

 

 

 Syyskukkijoiden viimeisimpien joukossa avautuvat daaliat, yhdet lempikukkijoistani! Osa on kukkinut jo pitkään, mutta osa panttaa nuppujaankin. Tänä kesänä etenkin valkoiset daaliat ovat ilahduttaneet aikaisella kukinnallaan, Suomi100 -penkin kaikki kaunottaret kukkivat parhaillaan.

`Wittem´

Kaktusdaalia `My Love´

Yhden vuoden talvetuksessa olleet jättikokoisen kukkansa avanneet valkoiset ovat taaskin yhtä upeita ilmestyksiä! Miten voikin mokomasta juurakosta kasvaa jotakin noin suurta ja kaunista!

 

 Vaikka daaliat pärjäävät melko hyvin ilman jatkuvaa kastelua, eivät nekään hellettä siedä. Viime kesänä kuivuus koetteli rankasti osaa ja juurakko ei jaksanut antaa voimaa kukille. Nyt ei näytä haittana olevan kuin yksittäisten kuumien päivien auringonpaahde, joka saa daalian suuret lehdet lurpattamaan. Mutta varjoon päästyään kasvi piristyy nopeasti. Jaoin viime syksynä punaisena hehkuvan kaktusdaalian juurakon ja nyt se kukkii entistä runsaammin. Olen usein pitänyt juurakon suurena, mutta ei se välttämättä takaa kukkarunsautta. 

`Big Wow´

Vanhat kaksiväriset daaliat ovat tänä vuonna aikailleet eniten kukkimisen kanssa. Pian on ensimmäiset hallayöt ja kaikki kauneus kerrasta loppu! Joten kannattaisi keskittyä kukkien avaamiseen eikä vihreiden varsien ja lehtien kasvattamiseen:) Osa vanhoista juurakoista on kasvattanut kokoa runsaastikin, mutta kukahan osaisi kertoa, miksi jotkut kasveista vain kasvattavat lehtisykeröä ja varsia, mutta kukkanuppuja ei ilmaannu lainkaan? Joka vuosi joku vanha - ja viime kesänä myös osa uusista keskittyi tuohon vihreän kasvatukseen. Olen vaihdellut kasvien paikkaa, on ollut kaksi vierekkäin samanlaisessa maaperässä ja kevään esikasvatuskin on kaikille samanlainen. Vanhoista ei ole niin väliä, koska niitä juurakoita on jo jaettu useampaan osaan, mutta viime kesänä osa uusista ostoksistakin jäi kukattomaksi.

 

 Muutama viime vuoden hankinnoista ei ole vielä avautunut, vaaleanpunaista odotellaan, mutta maitokahvidaaliana tunnettu `Cafe au Lait´ on kukkinut jo muutaman viikon ja voi hyvänen aika myös sen kukkaruusukkeiden kokoa!

`Cafe´ au Lait´

 
Vaihtelen daalioiden paikkoja vuosittain riippuen siitä, missä kohtaa penkkiä olisi parhaiten tilaa tai sopivat kasvit kavereiksi. Ainoastaan sinivalkoinen penkki alkaa olla jo niin täynnä, että siellä daalioille on varattu omat paikkansa.

 

Kuka tuossa nyt kauneudessaan voiton vie - lilja, ruusu vai daalia - vai aivan joku muu?

 

Hyvää viikonloppua, nähdäänkö Mustilassa, taimipäivillä:)

Kuvaa kimalainen -haaste

 Sain haasteen kahdestakin suunnasta, Sailalta Saaripalstalta ja Intianmintulta Mielen Lumoa -blogista. Kimalaisia pitäisi etsiä ja kuvailla. Alunperin haasteen on laittanut alulle Minna Hiidenkiven blogista.

 

Kimalaistuntemus on minulla kovin heikko, olen laittanut kaikki samaan kimalaisten joukkoon, vaikka varmasti kukissa pörisee monenlaista  ötökkää, mehiläistä ja ampiaista. Blogeja katsellessani onkin kimalaisia todella monta eri lajia, nimiä, joista en ole koskaan kuullutkaan. Ihanaa, kun aina oppii uutta! 

 Mökillä ehdoton ja lähes ainoa suosikki oli kultapiisku.

 

Vuohenputken kukinnosta löytyi joku kukkakärpänen.

 

 

Daalia ja sinipiikkiputki olivat mummolan pihan suosikkeja. Piikkiputkissa kotipihallakin näkyy useita pörriäisiä.

 

Ukonhatuista pörriäisiä on vaikeampi huomata, sinne kun pääsee piiloon! Kuvaushetkellä ukonhatut olivat jo pihan varjossa, joten siellä ei enää ollut montaa piiloleikkijää. Aurinko houkuttelee kimalaiset esiin, kuka sitä nyt varjossa viihtyisi?

 

Kotipihalla punahatut ovat kimalaismagneetteja! Samaan isoon punahatun kukkapalleroon mahtuu hyvin myös ystävän kanssa ruokailemaan. Samaa sukua saattaa myös kuvissa vilahdella, kun tuo lajituntemus kuvaajalla on mitä on. Luulisin siellä lentelevän yleisimpiä lajeja, kuten mantu- ja pensaskimalaisia.

 

 

 

Joku kuoriainenkin oli lennähtänyt punahatulle nautiskelemaan.Yllättävän vähän kaikkinensa kimalaisia näkyi, ja kovin valikoidusti olivat tietyillä kasveilla ruokailemassa.

 

Jättiverbenoissa olisin kuvitellut käyvän kovankin kuhinan, mutta vielä mitä! Perhoset olivat vallanneet sen puuhapaikakseen eikä viikonlopun helteissä näkynyt ainuttakaan kimalaista verbenoiden kukissa. Toisaalta toisen pihan punahatuissakaan ei näkynyt kimalaisia, ja kuitenkin tuolla pihalla on paljon enemmän hyötykasveja kuin omalla kukkapihallani. Vaan enpä osaa arvella, missä pörisijät silloin olivat, kun perhosten siipien lepatus täytti ilman! Ihania olivat, mutta niiden kuvia en tähän pörriäishaasteeseen enempää laita.

Haasteen säännöt:

1. Kuvaa kimalaisia työn touhussa ja laita jokaisesta eri näköisestä pörrääjästä kuva haastepostaukseesi.

2. Kimalaisten lajeja tai roolia kimalaisyhteisössä (kuningatar, työläinen...) ei tarvitse tietää. Kunhan vain joka kuvassa on eri näköinen kimalainen. Halutessasi voit etsiä kimalaisille nimetkin.

3. Haasta vähintään kolme bloggaajaa mukaan.

4. Käy laittamassa haasteen aloituspostaukseen Hiidenkiven puutarhassa -blogiin kommentti, kun olet osallistunut haasteeseen, niin saat postauksesi alkuperäisen haasteen loppuun osallistuneiden listalle.

 

Haaste on kiertänyt jo jonkin aikaa blogeissa, joten voi olla, että olet jo saanut sellaisen. Jos pihaltasi tai luonnosta löytyy hyviä kuvauskohteita, ei mikään estä osallistumasta. 

Haastan kuitenkin 

Päivänpesän elämää -blogin Katjan, Viherrin -blogin Eevan ja Tuplasti terapiaa -blogin Pirjon.

Vielä ennen sateita on tulossa kunnon pörriäispäiviä!