Posiitiivista tungosta

Nyt alkaa tunnelmat olla tukalat. Kelloköynnökset ovat valloittaneet keittiönpöydän, pelakuut olohuoneen pöydän ja loput taimet koko tyttären huoneen. Korona on pitänyt lapset pääkaupunkiseudulla, joten taimihuone on saanut olla vapaassa käytössä. Mutta kun vielä osa taimista on koulimattakin, alkaa sekä päivänvalon että kasvilamppujen alue olla varattuna.

Olen kuitenkin kovin iloinen hyväkuntoisista taimista!

Jättiverbenoista kerroinkin jo aiemmin, latvotut taimet ovat vielä pieniä, mutta jos eivät tulevana kesänä kovin suuriksi ehdi, niin aion talvettaa niistä parhaimmat ja ehkä ensi kesänä on luvassa runsaampi perhosbaari.

Kääpiösamettikukka

Strawberry blond -samettiruusuista joku saattaisi jo kukkia, mutta ohjeiden mukaan olen suurimmasta osasta napsaissut ensimmäisen nupun pois. Kun ovat arkoja kylmälle, ei niitä vielä kuitenkaan voi ulos viedä, niin joutavat tuuheentumaan. Samoin hyvällä alulla ovat pikkuruiset kääpiösamettikukat  sekä kookkaat isosamettikukat. Tänä vuonna Vanillat jäivät hankkimatta, mutta onhan noita muita...

`Silvery Rose´asterit

Asterit ovat upeassa kasvussa! Vaaleanpunaiset `Silvery Rose´:t näyttävät kasvattavan lehdistöään vauhdilla ja viikkoja myöhemmin kylvetyt `Chamoins Turm´- kiinanasterit ovat jokainen koulimisen jälkeen hengissä. Olin jo päättänyt jättää leijonankitojen esikasvatuksen väliin, mutta olin ottanut syksyllä siemeniä talteen, joten tummanpunainen`Red Rocket´ kukkii siis tänäkin kesänä jossain päin pihaa.

Tsinniat ja kosmoskukat ovat taimikasvatuksen inhokkejani, mutta aina niitä etukäteen kylvän - miksiköhän!? Taimet venyvät ikävästi pituutta ja koulittaessa katkeilevat, jos edes sinne asti pääsevät. Mutta ovathan ne kauniita, kun kukkivat.

Eniten ylpeä olen ahkeraliisoistani. Yleensä saan vain muutaman itämään ja nekin ovat onnettomia rääpäleitä kun ulos pääsevät. Nyt ne yllättivät minut täysin; kolme ensimmäistä on jo kukassa! Ihanaa!

Kelloköynnökset itivät hyvin ja näyttävät myös kasvavan hyvin. Viime kesänäkin kasvoivat komeasti, mutta kukkaset jäivät lähes tyystin uupumaan. Olin jo lopettaa niiden kasvattamisen, mutta lankesin tuohon vahvaan kasvun ihmeeseen. Kelloköynnös on kiva kylvää, suuri siemen, ja jos se lähtee itämään, on taimen vauhdikasta kasvua kiva seurata. Mutta kunpa sen saisi runsaammin kukkimaan - kuka osaisi kertoa, minkälaisessa paikassa se parhaiten kukkisi?

Monivuotisista hankin vaalean lilan sävyisiä ritarinkannuksen siemeniä, niistä iti vain muutama, mutta se riittää! Valkoisista otin viime syksynä siemeniä talteen, ne itivät paremmin. Myös omasta penkistä kerätyt piikiputken siemenet itivät hyvin. Eli yksi taimi kaupasta riittää, kun saat siitä siemeniä talteen, voi seuraavana vuonna ollakin jo kokonainen istutusalue täynnään jotakin lajia. Näin olen lisännyt sekä ritarinkannukset että valkoiset ja violetit tulikukat ja eri väriset akileijat.

Tulppaanipelargonia `Emma´

Pelargoniat ovat nupuillaan ja pääsevät pian lasiverannalle.  

  Tomaatintaimilla ei oikein voi kehuskella. Yleensä kylvän siemenet liian aikaisin ja sitten ne venähtävät honteloiksi, katkeilevat ja kaatuvat. Nyt ovat vielä kovin pieniä. Toki kasvihuoneeseen päästessään alkavat nopeasti kuroa aikaa kiinni ja väri muuttuu tummanvihreäksi muutamassa päivässä. Joten on vielä aikaa niilläkin. Kukintaa tosin saa odotella jonkun tovin:)  

 

Kasvihuonetta emme ole toistaiseksi lämmittäneet, joten sinne ei hentoja taimia vielä uskalla lähteä kiikuttamaan. Kun yölämpötila varmasti pysyttelee plussalla, vien sinne myös n. 30 daalian juurakkoa, jotka nyt ovat jo saaneet pinnalle hitusen uutta multaa ja kastelua. Aika monessa on jo kasvuakin näkyvissä.

 

 Jottei ihan kevätpiha unohtuisi, niin ensimmäiset avautuneet tulppaanit pääsivät heti kuviin.  Ja puutarhahuone odottaa kesäasukkaita:)

Viikonloppuna juhlitaan äitejä, niinpä toivottelen kaikille oikein ihanaa äitienpäivää ja keväistä viikonloppua!

Yksi lämmin, aurinkoinen päivä

Puutarha on nukkunut kuin Prinsessa Ruusunen. Mitään suurempaa elonmerkkiä ei ole näkynyt kuukausiin, etenkin, kun peittelin istutukset havuilla pakkasen ja jänisten pelossa.

Vihdoin aurinko lämmitti sään ja pihapiirin ja lauantaina tuntui, kuin kevät olisi vetänyt paksut verhot pois ikkunan edestä.

Havut sivuun - ei sentään vielä kaikkia. Ja siinäpä sekä kasvit että puutarhuri heräsivät talviunestaan yhtä jalkaa:-D

 Keltaiset krookukset kasvavat seinän vierustalla, joten ne ehtivät auringon valoon aina ensimmäisinä.

 

Viime syksynä istutetut `Romance´krokukset ovat myös viittä vaille kukassa. Etupihan varjoisuuskaan ei näytä haittaavan.

Lauantaipäivän puuhien aikana kevätkurjenmiekat aukoivat terälehtiään aivan kuin silmissä! Innokkaimpia `Katharine Hodgkinit´. Piippoja näkyy ihanan paljon, ovat selvästikin lisääntyneet viime vuodesta.

Yhtenä päivänä ehtii paljon, jos on kauan odottanut pääsyä pihapuuhiin; Komposti tuli tyhjennettyä, omenapuu leikattua, perennojen varret pilkottua ja hitunen uutta multaa vielä istutusalueiden päälle. Kalkkia ja kevätlannoitustakin lisäsin kasveille. Talvisuojat arkojen kasvien ympärillä saavat edelleen olla, maa on kuitenkin vielä jäässä.

Ihania lumikellomättäitä on näkynyt blogeissa ja instagramissa, minulla nuo kaunokaiset kukkivat yksilöinä, mutta he kyllä ansaitsevatkin jokainen oman ihailunsa!

`Flore Pleno´

Jouluruusu kukkii ja kasvaa kuulemma paremmin suojaisessa paikassa. Olen istuttanut oman ainokaiseni niin suojaiseen paikkaan, että sen katseleminen ja kuvaaminenkin on hankalaa. Mutta nuppuja on niin, niin paljon!

Työt jatkuvat maailman tilanteesta huolimatta. En voi kieltää, etteikö huoli omasta ja läheisten jaksamisesta ja terveydestä ole jatkuvasti mielessä. Perhe on komennettu erilleen kuka ikänsä, kuka asuinpaikkansa vuoksi. Onnellinen olen siitä, että työtä ja omia harrastuksia ei ole tarvinnut lopettaa. Puutarhaharrastus jos mikä tekee ihmiselle hyvää. Ajatukset kulkevat tulevassa kasvukaudessa ja luonto jatkaa omaa kulkuaan.Taimikylvöt etenevät ja sukkia syntyy, samoin liikunnasta voi edelleen nauttia, vaikkei kuntosalille pääsekään.

Kelloköynnösviidakkoa 28.3.-20

Taimien  kasvu on ollut tähän mennessä hyvää. Tila alkaa kohta olla lopussa, vaikka huhtikuu vasta alkaa:) Taimista lisää myöhemmin.

Tilaustyö heppatytölle.

Uusia sukkiakin syntyy, vaikka kohta saa villasukat hetkeksi unohtaa. Aiemmassa postauksessa olleista parittomistakin osa on saanut jo itselleen kaverin:)

Postaukset ovat olleet kovin vähissä, aika ja aiheet kortilla. Ehkäpä nyt puutarhan herääminen saa minutkin aktivoitua täällä blogissa.

Kaikille terveyttä ja voimia, positiivisella asenteella jaksaa paremmin!

Kukkivia palkintoja!

 Elämässä on paljon asioita joita odotamme enemmän kuin muita.  Puutarhaelämässä on koko ajan odotusta; Koska itää, koska voi koulia, siirtää ulos. Koska piipottaa, koska tulee versoja, kukkia, hedelmiä, alkaako näkyä tomaateissa väriä...
 

 

Toisinaan odotuksemme palkitaan ruhtinaallisesti, yltäkylläisesti!

 Toisinaan pieni ostettu taimi, joka on selvinnyt yli talven on jo palkinto!

`Echinaea Mini Belle´

 Kasvihuoneessa on nyt palkintojen aika!

 Joskus  voi mennä vuosia, kunnes saat ihanan palkinnon.

Olisiko palkinto itse kasvatettu kesäkukka, jonka luulit jo menettäneesi, kun kasvuunlähtö takkuili. 

Tsinnia

 Vai olisiko palkinto tarkoitettukin jollekulle toiselle:)

 Kun laittaa maahan uusia sipuleita, palkkio voi yllättää kauneudellaan!

`Brindsi´

 

`Stargazer´

 

`Rialto´

Palkkio voi syntyä muiden kokeilun houkuttamana, vaikka itse on hieman skeptinen onnistumisestaan. 

Onko nämä Sagra da Familian kirkon tornit? Vai onko joku hyökkäämässä ylhäältä käsin?

 Yksikin avautunut kukkanen jo riittää!

Kelloköynnös

Toivottavasti näitä palkintoja on odotettavissa lisää!!

Mukavaa, kukkivaa elokuista viikonloppua!

Kasvilampun alla - vihreän määrä lisääntyy.

Taimikylvökset ovat vallanneet nyt yhden huoneen. Kun lapset aikoinaan muuttivat yksi toisensa jälkeen opiskelemaan ja omiin koteihinsa, vapautui muutama makuuhuone muuhun käyttöön. Kaikille tiloille ei edes ole jatkuvaa tarvetta, joten huoneita on voinut pitää viileämpinä. Yksi huoneista avautuu etelä-länsi suuntaan ja kylpee päivisin auringossa. Mitä parhain tila taimien  kasvattamiselle. 

Punarevonhäntä

Siementen idättäminen hoituu keittiön lattialämmityksen päällä, melkoisen nopeaan tahtiin alkaakin tulosta syntyä. Sen jälkeen siirrän itäneet taimet viileään huoneeseen, jossa auringonvalon lisäksi on kaksi kasvivaloa.



En ole niin perusteellinen kasvien hoitaja, että tietäisin, mikä lämpötila millekin pikkutaimelle olisi optimaalinen. Mutta seurailen tilannetta päivittäin. Viileää toivotaan, etteivät taimet venähdä holtittomaan kasvuun, mutta toisaalta osa taimista kasvaa kohtuuttoman hitaasti. Menetyksiä ei tänä vuonna ole juurikaan tullut, siitäpä olen tietysti kovin iloinen. 

Koristemaissin kasvuvauhti yllätti!

Kukkaihminen kun olen, ja utelias uuden kokeilija, ei täältä kasvatushuoneesta juurikaan muuta löydä, kuin kukan taimia. Innostuin koristeheinistä ja -maissista, mutta nähtäväksi jää, miltä ne kesän tullessa näyttävät. Hirssit ovat edelleen pikkiriikkisiä, ei voi ajatellakaan koulimista, ja koristemaissit ovat jo kehittäneet sellaisen juuriston, että ei taida astiat riittää, ennen kuin saan ne ulos ja maahan. Varmasti myös kaatuvat ennen pitkää. 

Kirjopeipissä näkyy jo tummentuneet lehtikuviot.

Itäneitä ovat mm. ahkeraliisa, samettikukkaset, kiinanasterit, revonhännät, isokirjopeippi, ritarinkannukset, anisiiso ja isopiikkiputki. Myös 5 eri tomaattilajiketta ja paprikat ovat taimella.

Kelloköynnöksiä kasvatin nyt ensimmmäistä kertaa ja taimia on 14 vahvaa yksilöä. Yllätyin iloisesti! Mutta keijunmekkoja ei tullut yhtään, samoin muutama Impectan siemenpussi - joissa oli muutenkin niukasti siemeniä, tuotti pahan pettymyksen. Joskus lähimarketin siementeline on vertaansa vailla.

Pelargoniat ovat kahdessa kodissa. Oman olohuoneen nurkassa majailee vajaat kymmenen pelakuuruukkua, toinen samanlainen joukko viettä aikaa miehen keittiön pöydällä. Hän taitaa ehtiä jutella niille enemmän tai sitten kauniimmin, koska siellä on selvästi paremmin voiva joukko;)

Epäilen, että olen taas ollut liian malttamaton näiden siemenkylvöjen suhteen, koska ei meillä ennen toukokuuta mitään voi ulos kuitenkaan viedä. Hontelot ja holtittomasti kaatulevat taimet uhkaavat ennen pitkää, ja tilan ahtaus tulee tuottamaan tuskaa. Mutta vielä olen iloisella mielellä ja jatkan kylvöjä uusien kukkasiemenpussien äärellä:)

Tähän loppuun vielä muutama kuva marraskuun kaktuksesta, joka aloitti jokunen viikko sitten tämän talven toisen kukintansa. Valokuvat eivät näytä sitä ihanaa väriä, joka auringon valossa hehkuu näiden terälehtien pinnalla.

Blogiini on tullut monta uutta lukijaa, olen siitä kovin iloinen! Tervetuloa kaikki ja toivottavasti viihdytte:)

Mukavaa viikkoa kaikille!