lauantai 28. toukokuuta 2022

Priorisointia

 

 Eivät tahdo riittää tunnit - eivätkä voimat! Huomaan, että ikä tekee tehtäväänsä; jos on päivän muissa hommissa, ei näköjään riitä enää potkua pihatöihin yhtä tehokkaasti kuin aiemmin. Tai sitten olen siinä haasteellisessa tilanteessa, että kolme pihaa on vaan yksinkertaisesti liikaa ja kun töitä riittää joka ikiseksi päiväksi - vain paikka vaihtuu - niin tämä puutarhanhoito alkaakin muuttua työksi! Siitä en kyllä voi syyttää ketään muuta kuin itseäni!

 


 Ns. kakkoskodin pihamaalla istutusalueet ovat mukavasti täyttyneet. Appeldorn tulppaanit tuntuvat lisääntyvän joka vuosi ja pian aukeavat monet muutkin tulppaanit. Kärhöt ovat hengissä, mutta ruusujen suhteen olen edelleen epävarma. Toisaalta ei haittaa, jos jää aukkoja, niihin löytyy täytettä valtaisasta daaliajoukosta, joiden juurakot lisääntyvät joka vuosi. Mies levensi puutarhahuoneelle johtavia istutuksia, joten sielläkin on lisää tilaa kasveille. Siirtelen omalta pihaltani yksilöitä ja seurailen, viihtyisivätkö myös tällä pihalla. Jommasta kummasta pihasta on tulevaisuudessa kuitenkin luovuttava....



Väärä jalkinevalinta (kumisaappaat!) ja vimmattu pihatyötahti alkukuusta sai jalkani kipeytymään; vanha vaiva, plantaari faskiitti iski! Edellinen kesti 2 vuotta, joten nyt otin vaivan tosissani ja vähensin askeleitani radikaalisti. No, miten puutarhaihminen, 3:n puutarhan loukussa oleva, kesän kynnyksellä vähentää etukenossa juoksuaan?! Fiiliksethän siinä laskevat, kun ei voi muuta kuin hipsutella minimaalisia puutarhakierroksia ja keskittyä vain ihailemaan uusia ihanuuksia, joita pihapiiri tarjoaa.

 

 


Omalla kotipihallani kukkivat hyasintit mukavasti - ihan oma Keukenhof! Hyasintti kestää kauniina pitkään ja vaikka ne muuten eivät kestä pakkasta, eivät lähes nolla-asteiset kelit haittaa nousevia kukintoja. Hyasintin sipuleita pitäisi muistaa ostaa syksyllä lisää.




Pihalla kukkivat myös kylmänkukat ja esikot runsaasti. Niiden jakaminen on onnistunut hyvin. Talvivaurioita ei pihan kasveissa edelleenkään näyttäisi juurikaan olevan, mutta kärhöt tuntuvat lähtevän kituliaasti vauhtiin, osasta ei näy vielä mitään. Siispä pitää vain odotella...

 

Adiantum saniainen viihtyy tammen kainalossa
 

 



 

Kun pihapiiri on metsänlaidassa ja pohja vanhaa metsänpohjaa, viihtyvät siellä myös monet happaman maan kasvit. Niiin mahoniat kuin pensasmustikatkin, joissa molemmissa runsaasti kukkanuppuja! Tammen juurella adiantum suoristelee lehdyköitään.



 Viime viikolla viileät säät tulivat avuksi, vähensivät kiirettä. Mutta kyllästyminen taimirumbaan alkaa myös näkyä. Uhkasin jo nakata taimipurkit kompostiin, mutta maltoin sentään mieleni ja siirsin ne vakituseen ulkoilemaan. Maahan en vielä ole tohtinut laittaa kaikkia kohtuullisen pieniä leijonankitoja, tsinnioita, samettiruusuja ja ahkeraliisoja. Purkeissa kasvavat vielä myös revonhännät, rikkaporkkanat, kesäleimut ja petuniat. Joitakin olen kyllä jo maahan ja amppeleihin istuttanut. Onneksi on puutarhahuone! Siellä on jo tomaatit istutettuina ja siellä on hyvä taimien vahvistua. Siellä majailevat myös lukemattomat esikasvatuksessa olevat daaliaruukut. Maahan ovat päässeet ne, joiden alut on voinut piilottaa pintamultaan. Vieläkin kun on olemassa hallan riski.

 

21.5.-22



Muutama viikonloppu meni myös mökillä auringosta nauttien. Siellä iloa aiheutti uusi pikkuruinen metsäpuutarha, missä KAIKKI viime syksynä istutetut kasvit olivat hengissä, vaikka ympärillä risteili myyrien kanavaverkosto! Olivat etsineet hyvästä komposti/metsämullasta matoja ja muita ötököitä ja samalla pitäneet maan kuohkeana. Tuoksuorvokki kukki runsaana, rönsytiarella, taponlehti ja tuoksumatara olivat jo heti lähteneet leviämään ja muutkin näyttivät hyvävointisilta. Ehkä joku uusista rodoista oli hieman nuutuneen oloinen...Paikka on keväällä kovin paljaan oloinen kun lehtipuut eivät vielä anna paljonkaan varjoa ja kasvit minikokoisia. Metsäpuutarhaan palataan kesän mittaan, kunhan taas pääsen mökkeilemään. Sielläkin on kokeiltava uusia kasveja, siirtelen kotoa jakotaimia.

 



Sade toi, yllättävää kyllä, positiivista vaihtelua; puutarha sai luonnon omaa eliksiiriä ja itse sain keskityttyä hetkeksi ihan muihin asioihin. Eivätkä nuo puutarhat ihan sellaisia rytöpihoja ole, joten voi olla tyytyväinen tähänkin tilanteeseen. Hedelmäpuut kukkivat itsestään ja kasvit nousevat hyvästä puutarhamullasta. Rikkaruohojen nyppimistä riittää aina, mutta vahvat istutukset pitävät itsekin rikat jonkinlaisessa kurissa. Työkiireet helpottavat pikkuhiljaa ja lomakin lähestyy.... Joten tästä on taas hyvä jatkaa, kohti kesän positiivisia puutarhakiireitä :)

 



 

Hyvää viikonlopun jatkoa!


keskiviikko 11. toukokuuta 2022

Puutarha kutsuu!


Kestipä kauan, ennen kuin pihapuuhat pääsivät kunnolla vauhtiin! Viime aikoina alkoi olla jo kovin turhautunut olo, kun maa oli märkää ja kukkapenkeissä ei näkynyt juuri mitään. Edelleen pihan varjopaikoissa on lunta, mutta käytävät ja istutusalueet sentään ovat jo sulana.  Ensimmäiset kevätkukkijat toki ovat jo lopetelleet, mutta nyt löytyy päivittäin uusia kasveja ja nuppuja pilkistämästä kohti aurinkoa.Ja nurmikko on sen verran kuivaa, että on päässyt kunnolla haravointi- ja siistimishommiin!

 

Mökillä eivät kukkinet vielä muut kuin näsiä ja sinivuokot.

 Kaksi viikonloppua on toki mennyt mökillä kevättä vastaanottamassa, joten kodin pihapiiri on saanut rauhassa sulaa. Jännittyneenä olen odottanut jänistuhoja, toistaiseksi niitäkään ei ole näkynyt. Joten kaikki kevätkukkijat ovat päässeet ihailtaviksi kukin vuorollaan.

 




Posliinihyasintit ovat vallanneet pihan aurinkoisimman kolkan!


`Beth Evans´ pystykiurunkannus



Pääsiäiseksi hankitut tetenarsissit pääsevät aina samoille paikoille puutarhassa jatkamaan kasvuaan sitten seuraavana keväänä. Aina kannattaa kuivatkin sipulit laittaa maahan, sillä muutaman vuoden jälkeen voi edessä olla iloinen jälleennäkeminen! Eilen kuvatut tetet vasta aloittelevat kukkimistaan, joten jos säät pysyvät viileinä, on näistä iloa vielä pitkään! Tuohon mahtuu vielä mukavasti tämän vuotiset pikkunarsissit, joista osa kukkii vieläkin asetelmissa kauniisti.


Runkoruusu ennen leikkausta

 

Samalla kun nauttii kevätkukkijoiden katselusta, voi seurailla mahdollisia talvituhoja. Yllättävän vähän - toistaiseksi. Huolissani olen ruusuista, monet niistä ovat kovin mustuneita ja kuolleen näköisiä. Täytyy vain odotella, ovathan kaikki muutkin myöhässä normaalista ajankohdasta. Eilen leikkasin toisen varastossa olleista runkoruusuista, aikoinaan äitienpäiväksi saaduista. Toinen on vielä kellarissa ja leikkaamatta. Se pääsee pian käsittelyyn ja saa siirtyä puutarhahuoneen lämpöön. Niistä ei tarvitse olla huolissaan, molemmat ovat hyvässä kasvussa.

 

Vanhan kärhöpenkin asukkaita saa odotella vielä tovin.

 Samoin kärhöjen alkuja odottelen kiivaasti. Ehkä viime kevään varaslähtö kesään oli poikkeus, mutta silloin tuntui jokainen kärhö ponnistavan pikavauhtia liikkeelle. Nyt ainoa, jolla tuntuu olevan kiire, on viime syksyn alekärhö `Samarita Jo´, joka on täynnä nuppuja! Eilen vaihdoin sen suurempaan ruukkuun, en aio laittaa sitä maahan vielä tänä vuonna, sillä sille ei ole oikein sopivaa paikkaa. Siis tulipa ostettua kärhö, vaikkei sille ole paikkaa! Eihän meille puutarhaihmisille koskaan käy noin!

 

Kevätesikon oikealta puolelta nousee metsäkatkero - vasemmalla taas kurja vuohenputki!

 

Sinivaleunikko

 Ilon aiheita löytyy päivittäin,  jälleennäkemisiä ja yllätyksiä, joita ei muista edes istuttaneensa. Koiranhampaat ovat nupuillaan, metsäkatkeroa en edes muistanut. Molemmat sinivaleunikot ovat työntäneet karvaiset korvansa mullan pinnalle...! 

 

Vaalea jouluruusu sinivalkoisessa Suomi100 -penkissä

 

Jouluruusuja olen hankkinut useamman kerran ja moni niistä on kadonnut heti ensimmäisenä vuonna. Vanha vaaleajouluruusu sen sijaan vahvistuu ja komistuu vuosi vuodelta. Se pääsi pari vuotta sitten parempaan paikkaan ja kiittää nyt kovasti! Ilon aiheita tuon runsaan jouluruusukukinnan lisäksi tuovat hengissä säilynyt punajouluruusu, korsikan jouluruusu ja jo muutaman vuoden kadoksissa ollut toinen punajouluruusu, joka yllättävästi päättikin jatkaa kasvuaan maan pinnalla. En olisi sitä huomannut vielä aikoihin, jollei merkkilappunen olisi edelleen kolmen vuoden jälkeen ollut paikoillaan. Ihan kuin olisin sitä odottanut tulevaksi takaisin. Oi ilon päivät!

 


 
Vaikka ulkona on monenlaista puuhaa, siirsin myös istutushommat pihalle. Toissa päivänä aurinko lämmitti mukavasti ja jo aikaa sitten keväällä ostamani uudet daaliat pääsivät aloittamaan kasvunsa. Kaikista löytyi pieniä kasvusilmuja ja laitoinkin vain niukasti multaa ja kastelin juurakot, jotta saavat vähän kasvua nopeutettua. Edelleen osa vanhoista on kellarissa, sillä tilaa ei yksinkertaisesti enempää ole esikasvatuksille. Pikku taimet ovat vallanneet muutaman asuinhuoneen ja niitä onkin nyt jo ahkerasti karaistu ulkoilmaan. Yöt ovat vielä kylmiä, joten kaikkia en uskalla viedä lämmittämättömään kasvihuoneeseen.

 

 

Yleiskuva pihapiiristä on vielä varsin karu ja väritön, mutta nyt ollaankin nöyriä ja kumarrutaan lähietäisyydelle. Siellä ne ilon ja onnen pipanat ovat!
 

Loppuun vielä  arvausten tulokset Koska kukkii haasteeseen: Tricolor kevätsahramit aloittivat jo ennen vappua, 27.4. - veikkasin  30.4

 Katharine Hodgkin kevätkurjenmiekat aloittivat kukintansa jo 24.4. Veikkaukseni oli  3.5.

Beth Evans kirunkannukset avasivat kukkansa 6.5., nuppuja oli jo jonkin verran aiemmin.  Veikkaus oli 8.5.

 Joten iloisesti yllättivät kaikki arvaukseen osallistuneet. Vaikka viime vuodesta oltiinkin myöhässä, olivat kasvit valmistelleet itsensä kukintakuntoon jo lumen alla.


 

Mukavaa toukokuun jatkoa!