Oma alppiruusumetsä

Ajan saatossa on kesämökille hankittu alppiruusuja ja atsaleoja. Varovaisesti kokeillen, josko viihtyisivät järven rannalla, metsäisessä ympäristössä, missä ne luonnostaankin kasvavat. Vanhimmilla on ikää jo pian parikymmentä vuotta, jotkut ostettu lahjaksi mummolle, loput mummon itsensä hankkimia.

Juhannuksen lähestyessä on aika ihanaa nauttia sekä järvimaisemasta että alppiruusujen kauneudesta.

Vanhin alppiruusuista, `Catawbiense Grandiflora´ pärjäilee varjossa upeasti. Joinakin vuosina kukinta on heikompaa, mutta silloin kasvi tekee paljon uutta kasvustoa.  Lilan Grandifloran vierellä kukoistaa alppiruusu `Haaga´, sama laji joka omalla pihallanikin viihtyy mainiosti.

Kolmas alppiruusuista, `Nova Zemblja´ kasvaa rinteessä erillään muista. Kanukkapensas ja pihlajat antavat sille sopivasti varjoa ja niiden kukinta sattuu samaan aikaan.  Syvänpunainen alppiruusun väri on todella kaunis!

 

`Nova Zemblja´

Revontuliatsaleoja on kaksi, toinen ei ole kukkinut vielä lainkaan, siirsin jo aiemmin sen toiseen paikkaan, kun nuput kuivuivat alkuunsa. Nyt olen suojaillut kasveja kevätahavilta, ja viimein toinen näistä kaunottarista päätti tänä kesänä kukkia komeammin kuin koskaan!

Suuri sammaloitunut kivi on saanut päälleen sekä köynnöshortensian että tuoksuköynnöskuusaman. Kuusama aloittelee kukintaansa, paikka on hieman liian varjoinen oikein runsaaseen kukintaan.

Kukintansa ovat aloittaneet myös valkolehdokit, ne levittävät ihanaa tuoksua kesäiltaan.

 

Aurinko alkaa laskea kesäiltaan, vielä muutama päivä juhannukseen, kesä antaa nyt parastaan!

Mukavaa juhannuksen odotusta kaikille!

Mars Mustilaan!

Olen etuoikeutetussa asemassa, kun kotipaikkakuntaani kuuluu sellainen harvinaisuus kuin Mustilan Arboretum! Valtaisa puulajipuisto on lajissaan ainutlaatuinen koko Pohjois-Euroopassa. Viikonlopun retki 150 hehtaarin puistoalueelle ja sen luontopoluille oli taas kerran elämyksellinen!

Omalla pihallani kukkii tällä hetkellä yksi alppiruusu. Sen kauneudesta kirjoittelin muutama päivä sitten, pääset sen lukemaan tästä. Mökkipihalla alppiruusuja on muutama, niiden kauneudesta nautitaan juhannuksena. Mutta Mustilassa  alppiruusuja ja atsaleoja on vaatimattomat 150 lajia ja lajiketta.

 Puutarhassa on kolme eri pituista merkittyä reittiä, joista lyhin kulkee juuri Alppiruusulaakson ja Atsalearinteen kautta. Tunne on uskomaton, kun keskellä havumetsää, pienten polkujen ja suurten puiden katveesta ilmestyy toinen toistaan suurempia ja eri sävyisiä, kauniita pensaita.

 

Puiston perustaja A.F. Tigerstedt on istuttanut ensimmäiset puulajit Mustilaan nykyisen Kouvolan Elimäelle 1900-luvun alussa, tänä päivänä voit kulkea vaikka Tammimetsässä ja Pähkinärinteellä, Tuijalaaksossa tai Hemlokkimetsässä, Serbiankuusikossa sekä valtavien, lähes 40 metristen douglaskuusien varjossa.

 


 

 Mustilan mailta löytyy myös kahvila, taimimyymälä, viinitupa sekä keskeltä luontoa mielen rauhoittava metsäkirkko. Ihana linnulaulu, mustarastaan huilu kaikuu korkealla puiden latvustoissa.

 Reittien ja luontopolun varsilta löytyy tietoa sekä yksittäisistä kasveista, että metsän monimuotoisuudesta. Kyltit kertovat mm. Itsenäisyyden juhlapuusta sekä uudesta risteytymästä, hennon keltakukkaisesta Mustilan alppiruususta, Suomi 100. Voit testata luontotietoisuuttasi sekä hankkia vinkkejä omaan puutarhaasi.

Puistossa kasvaa kasveja, jotka arkuudessaan tai harvinaisuudessaan eivät helposti pärjää meidän pihoillamme. Kokeilun ja jalostuksen myötä kasvien elinoloja kehitellään koko ajan, puisto on siis samalla koekasvattamo. 

Keltamajavankaali

Poppelimagnolia

 Puistossa kasvaa myös upeita köynnöshortensioita, japaninlaikkuköynnöstä ja erilaisia kärhöjä puiden oksilla, jotkut kiipeilevät kymmenien metrien korkeudella - huikea näky!

Kauneutta ja ihmeteltävää riittää koko kasvukaudelle, mutta jos mietit käymistä Mustilan Arboretumissa, niin suosittelen kesäkuuta, silloin kun tämä mielettömän kaunis kukkaloisto valtaa puiston!

Tämä ei ole matkailumainos vaan ihan silkasta ilosta

 Tervetuloa Kouvolaan!