keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Auringonväriä pihasta käsin


 Tyttären juhannuskranssi jäi mökkipihan vesialtaaseen, kun arki koitti...


 Sadekuurot eivät enää jaksa ilahduttaa, nyt jo kastelu riittäisi!



 Onneksi pihalta pilkistää pienoinen auringon keltainen säde, päivänlilja...
 
 

 ...joka kasvaa....



....ja kasvaa...

 

 ...lämpimäksi aurinkoiseksi päivänliljapelloksi!
 

 Sinivalkoinen on tämän vuoden teemaväri!




Mutta tätä unikonpunaa ei voi olla huomamatta, kun ei vain sade pilaisi näitä silkkihameita!
Jatketaan puuhailuja puutarhoissa sadekuurojen lomassa ja iloitaan auringosta, kun se meille hetkittäin paistaa:)



perjantai 23. kesäkuuta 2017

Juhannus pukkaa juhannuskukkaa


 Kotipiha vetää henkeä juhannuksen yli...


 Mökkipihalla jatkuu alppiruusujen loisto....



 Mutta luonnonkukkaset tietävät, että meillä vietetään keskikesän juhlaa....
 
Vaikka ovatkin vieraslajeja, luvatta levinneitä, väärissä paikoissa, silti juhannuskukkasista parhaita ja niin Suomi100 -teemaan sopivia! 

Hyvää juhannusta kaikille!



maanantai 19. kesäkuuta 2017

Mars Mustilaan!


Olen etuoikeutetussa asemassa, kun kotipaikkakuntaani kuuluu sellainen harvinaisuus kuin Mustilan Arboretum! Valtaisa puulajipuisto on lajissaan ainutlaatuinen koko Pohjois-Euroopassa. Viikonlopun retki 150 hehtaarin puistoalueelle ja sen luontopoluille oli taas kerran elämyksellinen!





Omalla pihallani kukkii tällä hetkellä yksi alppiruusu. Sen kauneudesta kirjoittelin muutama päivä sitten, pääset sen lukemaan tästä. Mökkipihalla alppiruusuja on muutama, niiden kauneudesta nautitaan juhannuksena. Mutta Mustilassa  alppiruusuja ja atsaleoja on vaatimattomat 150 lajia ja lajiketta.






 Puutarhassa on kolme eri pituista merkittyä reittiä, joista lyhin kulkee juuri Alppiruusulaakson ja Atsalearinteen kautta. Tunne on uskomaton, kun keskellä havumetsää, pienten polkujen ja suurten puiden katveesta ilmestyy toinen toistaan suurempia ja eri sävyisiä, kauniita pensaita.
 








Puiston perustaja A.F. Tigerstedt on istuttanut ensimmäiset puulajit Mustilaan nykyisen Kouvolan Elimäelle 1900-luvun alussa, tänä päivänä voit kulkea vaikka Tammimetsässä ja Pähkinärinteellä, Tuijalaaksossa tai Hemlokkimetsässä, Serbiankuusikossa sekä valtavien, lähes 40 metristen douglaskuusien varjossa.
 


 



 Mustilan mailta löytyy myös kahvila, taimimyymälä, viinitupa sekä keskeltä luontoa mielen rauhoittava metsäkirkko. Ihana linnulaulu, mustarastaan huilu kaikuu korkealla puiden latvustoissa.


 Reittien ja luontopolun varsilta löytyy tietoa sekä yksittäisistä kasveista, että metsän monimuotoisuudesta. Kyltit kertovat mm. Itsenäisyyden juhlapuusta sekä uudesta risteytymästä, hennon keltakukkaisesta Mustilan alppiruususta, Suomi 100. Voit testata luontotietoisuuttasi sekä hankkia vinkkejä omaan puutarhaasi.





Puistossa kasvaa kasveja, jotka arkuudessaan tai harvinaisuudessaan eivät helposti pärjää meidän pihoillamme. Kokeilun ja jalostuksen myötä kasvien elinoloja kehitellään koko ajan, puisto on siis samalla koekasvattamo. 

Keltamajavankaali
Poppelimagnolia
 Puistossa kasvaa myös upeita köynnöshortensioita, japaninlaikkuköynnöstä ja erilaisia kärhöjä puiden oksilla, jotkut kiipeilevät kymmenien metrien korkeudella - huikea näky!


Kauneutta ja ihmeteltävää riittää koko kasvukaudelle, mutta jos mietit käymistä Mustilan Arboretumissa, niin suosittelen kesäkuuta, silloin kun tämä mielettömän kaunis kukkaloisto valtaa puiston!










Tämä ei ole matkailumainos vaan ihan silkasta ilosta
 Tervetuloa Kouvolaan!



lauantai 17. kesäkuuta 2017

Alppiruusujen aikaan








Oi tätä kesäkuun ihanuutta! Lämpöä riittää ainakin vielä, samoin poutaisia, aurinkoisia päivä! 


Purple Sensations -laukat ovat avanneet kukintonsa täyteen komeuteensa!
 



Muutama lomapäivä on mennyt arkiaherruksen keskellä, mutta nyt on ikkunat pesty, varasto siivottu (mm. satakunta taimiruukkua pesty ja varastoitu ensi vuotta varten:) ja suihkuallas saatettu sille kuuluvaan tehtävään.
 
 

Sen verran on kuitenkin ollut aikaa nautiskella, että alppiruusun kukkien avautumista on voinut ihailla täysillä.

  Tämän rodon olen ostanut vuosia sitten. Nyt en ole nimestä  edes ihan varma, lienee Marjatan alppiruusu `Haaga`, mutta voin olla väärässäkin...

Edellisessä paikassaan se alkoi osoittaa kuolemisen merkkejä,joten siirsin sen pihan laidalle metsänpohjaan. Siellä se on viihtynyt hyvin ja palkitsee usein upealla kukinnallaan. 
 

Valkoinen lahjaksi saatu alppiruusu (nimi hukassa..) sai tänä keväänä samanlaisen siirron, oudosti alkoi monen vuoden jälkeen kuivua ja ruskettua. Kokeillaan nyt tuota samaa konstia, siirsin puiden siimekseen, turvemultaan.  

 Tällä hetkellä valkoinen näyttää tältä, hengissä kuitenkin, vaikka nuput kuivuvat ennen kuin jaksavat avautua.

Mutta yksikin ilahduttaa!

 

 Toivotaan, että kesä jatkuu lämpimänä tästä eteenkin päin...