maanantai 19. kesäkuuta 2017

Mars Mustilaan!


Olen etuoikeutetussa asemassa, kun kotipaikkakuntaani kuuluu sellainen harvinaisuus kuin Mustilan Arboretum! Valtaisa puulajipuisto on lajissaan ainutlaatuinen koko Pohjois-Euroopassa. Viikonlopun retki 150 hehtaarin puistoalueelle ja sen luontopoluille oli taas kerran elämyksellinen!





Omalla pihallani kukkii tällä hetkellä yksi alppiruusu. Sen kauneudesta kirjoittelin muutama päivä sitten, pääset sen lukemaan tästä. Mökkipihalla alppiruusuja on muutama, niiden kauneudesta nautitaan juhannuksena. Mutta Mustilassa  alppiruusuja ja atsaleoja on vaatimattomat 150 lajia ja lajiketta.






 Puutarhassa on kolme eri pituista merkittyä reittiä, joista lyhin kulkee juuri Alppiruusulaakson ja Atsalearinteen kautta. Tunne on uskomaton, kun keskellä havumetsää, pienten polkujen ja suurten puiden katveesta ilmestyy toinen toistaan suurempia ja eri sävyisiä, kauniita pensaita.
 








Puiston perustaja A.F. Tigerstedt on istuttanut ensimmäiset puulajit Mustilaan nykyisen Kouvolan Elimäelle 1900-luvun alussa, tänä päivänä voit kulkea vaikka Tammimetsässä ja Pähkinärinteellä, Tuijalaaksossa tai Hemlokkimetsässä, Serbiankuusikossa sekä valtavien, lähes 40 metristen douglaskuusien varjossa.
 


 



 Mustilan mailta löytyy myös kahvila, taimimyymälä, viinitupa sekä keskeltä luontoa mielen rauhoittava metsäkirkko. Ihana linnulaulu, mustarastaan huilu kaikuu korkealla puiden latvustoissa.


 Reittien ja luontopolun varsilta löytyy tietoa sekä yksittäisistä kasveista, että metsän monimuotoisuudesta. Kyltit kertovat mm. Itsenäisyyden juhlapuusta sekä uudesta risteytymästä, hennon keltakukkaisesta Mustilan alppiruususta, Suomi 100. Voit testata luontotietoisuuttasi sekä hankkia vinkkejä omaan puutarhaasi.





Puistossa kasvaa kasveja, jotka arkuudessaan tai harvinaisuudessaan eivät helposti pärjää meidän pihoillamme. Kokeilun ja jalostuksen myötä kasvien elinoloja kehitellään koko ajan, puisto on siis samalla koekasvattamo. 

Keltamajavankaali
Poppelimagnolia
 Puistossa kasvaa myös upeita köynnöshortensioita, japaninlaikkuköynnöstä ja erilaisia kärhöjä puiden oksilla, jotkut kiipeilevät kymmenien metrien korkeudella - huikea näky!


Kauneutta ja ihmeteltävää riittää koko kasvukaudelle, mutta jos mietit käymistä Mustilan Arboretumissa, niin suosittelen kesäkuuta, silloin kun tämä mielettömän kaunis kukkaloisto valtaa puiston!










Tämä ei ole matkailumainos vaan ihan silkasta ilosta
 Tervetuloa Kouvolaan!



lauantai 17. kesäkuuta 2017

Alppiruusujen aikaan








Oi tätä kesäkuun ihanuutta! Lämpöä riittää ainakin vielä, samoin poutaisia, aurinkoisia päivä! 


Purple Sensations -laukat ovat avanneet kukintonsa täyteen komeuteensa!
 



Muutama lomapäivä on mennyt arkiaherruksen keskellä, mutta nyt on ikkunat pesty, varasto siivottu (mm. satakunta taimiruukkua pesty ja varastoitu ensi vuotta varten:) ja suihkuallas saatettu sille kuuluvaan tehtävään.
 
 

Sen verran on kuitenkin ollut aikaa nautiskella, että alppiruusun kukkien avautumista on voinut ihailla täysillä.

  Tämän rodon olen ostanut vuosia sitten. Nyt en ole nimestä  edes ihan varma, lienee Marjatan alppiruusu `Haaga`, mutta voin olla väärässäkin...

Edellisessä paikassaan se alkoi osoittaa kuolemisen merkkejä,joten siirsin sen pihan laidalle metsänpohjaan. Siellä se on viihtynyt hyvin ja palkitsee usein upealla kukinnallaan. 
 

Valkoinen lahjaksi saatu alppiruusu (nimi hukassa..) sai tänä keväänä samanlaisen siirron, oudosti alkoi monen vuoden jälkeen kuivua ja ruskettua. Kokeillaan nyt tuota samaa konstia, siirsin puiden siimekseen, turvemultaan.  

 Tällä hetkellä valkoinen näyttää tältä, hengissä kuitenkin, vaikka nuput kuivuvat ennen kuin jaksavat avautua.

Mutta yksikin ilahduttaa!

 

 Toivotaan, että kesä jatkuu lämpimänä tästä eteenkin päin...




maanantai 12. kesäkuuta 2017

Kieloista kimppu äidille





Tätä kirjoittaessani levittää kielokimppu huumaavasti tuoksuaan ympäri huonetta.
Viikonloppuna mökillä nautiskelimme Suomen suvesta ja kielojen kukinta oli parhaimmillaan. Kotipihalle ei kieloja kovin mielellään ota, kun leviävät maanalaisilla juurillaan aika tehokkaasti, mutta mökkimetsiköissä joutavat leviämään. 



Minulla on kieloihin erityinen suhde, olen aloittanut työelämäni kielokauppiaana, oikeastaan tukkurina noin kymmenvuotiaana. Kotimme lähistöllä kasvoi kilometrien mittaisena mattona kieloja metsän siimeksessä. Sieltä kävimme niitä poimimassa ja kun kesätöihin ei vielä ikä riittänyt, hoksasin käydä kysymässä, josko niitä voisi myydä kukkakauppaan.



Vanhempani, innokkaat luonto- ja puutarhaihmiset tukivat kesätyöharratustani olemalla mukana poimimassa kukkasia, jotka sitten aamutuimaan vein kimppuina jatkojalostusta varten kukkakauppa-hautaustoimistoon. Tämä bisnes poiki minulle töitä useaksi vuodeksi, välillä tarvittiin pelkkiä lehtiäkin. Kukkaset kerättiin illalla, yön kimput olivat kellarissa viileässä ja  aina muutaman päivän jälkeen vein uuden lähetyksen, 20-30 kimppua kerralla ja maksu oli 1,50 - 2 markkaa /kimppu. 70-luvulla se oli pikku tytölle suuri palkka!



Eilen poimin kieloja vanhoja muistellen ja askartelin kukkasista kimppuja lisäten sitä, mitä metsästä löytyi. Pikkusydän on saanut levitä  mökkipihalla sen verran reilusti, että siitäkin tohtii poimia kukkia mukaan kimppuihin.

Nuokkuhelmikät lisäävät kimpuun luonnon herkkyyttä.
 Ensimmäisen sai äitini syntymäpäiväkimpuksi!



Mustikanvarpujen heleä vihreys tuo kimpulle rimpsuisen helman.
  Toinen jäi ilahduttamaan seuraavia mökille tulijoita.



  Valkoisen ihanuuden toin kotiin tuoksumaan.

Muutama hentoinen heinänkorsi ilmavuutta lisäämään ja lehdet vain kehystykseksi.


Mukavaa alkavaa viikkoa, mitä se tuokaan tullessaan..!