Haikeutta ilmassa

 Syksyiseltähän tuolla puutarhassa näyttää, vaikka joku vielä yrittää näyttää ahkeralta ja availee uusia nuppuja:) Tummalehtiruusun kiulukat roikkuvat kauniisti runsaina ja samalla pitelevät kiinni sinnikkäästä kärhöstä.

Ruusunkiulukoita syleilee myös punapäivänhattu.

Lady Emily

 Pinkki syysvuokko on jaksanut kukkia jo liki kaksi kuukautta, selviäisipä ensi kevääseen... täytyy muistaa suojata jollain lailla nyt ensimmäisenä talvena!

Vaikka juuri muuta kukkivaa ei enää puutarhasta löydy,

 daalioita sentään riittää - jopa maljakkoon asti!

Taivaalta kuuluu vähän väliä kaakotusta, kun suuret hanhi- ja kurkiparvet lentävät kohti etelää. Pihamme sattui juuri heidän lentoreitilleen. Hyvää matkaa!

 

Saapa nähdä, ehtiikö syysasteri avata kaikki nuppunsa, yleensä aika loppuu kesken.

Kotkansiipisaniaisten huikea syysväri!

On kai pakko päästää irti kesästä, ja alkaa iloita syksystä:)   - tällä hetkellä värien määrä on vielä lisääntymään päin!

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Vielä on puutarhakesää jäljellä!

 Loppukesään jäi ehkä paras kaikista kauneutensa puolesta, suurten valkoisten oriental liljojen kukinta!

Valkoisten suurikukkaisten ja ihanasti tuoksuvien liljojen ihmettelyyn ei väsy koskaan! Hämärtyvässä illassa valkoinen väri vain korostuu ja tuoksu vahvistuu.

Daalioiden kukinta on parhaimmillaan. Jo useana vuonna nämä kaksiväriset daaliat ovat ilahduttaneet pirteällä kukinnallaan. Olen jakanut syksyisin maasta nostetut juurakot ja talvet ne viettävät viileässä kellarissa.Nyt näitä riittää jo useampaan paikkaan.

 Punahatutkin kukkivat, vaikkakin ilman perhosparvea.

 Eivätkä kärhötkään ole luovuttaneet irti kesästä ja huomaan, että paljon on pinkkiä puutarhassa.

Syyskesän lämpimät päivät ovat nostaneet puutarhapuuhat taas ihan uudelle tasolle; perennojen jakaminen ja siirtely parempiin paikkoihin on vauhdissaan, ja mikä parasta, pihalle ilmestyi tänään puutarhurin aarre: vaatimattomat 16 kuutiota multaa!! Arvatkaa, tarvitaanko kuntosalia lähiviikkoina:)
 

Tervetuloa uudet lukijani, Saila ja Siskontyttö!

Kivaa viikonloppua, puutarhassa puuhat jatkukoon!

Arpajaispalkinnot istutettu!

 Satu Kukkaiselämää -blogista järjesti arpajaiset you tube -kanavallaan ja kas kummaa, voitto napsahti minulle! Tämä Sadun tarjoama palkinto osui niin nappiin kuin vain voi, sillä kyseessä oli kolme erilaista daalian juurakkoa.

Valkoinen kaktusdaalia, nimi vaikuttaa enteelliseltä..

Pompon daaliat ovat hauskoja palleroita!

Olen daalia-fani!  Olen jo vuosia ostellut uusia juurakoita, talvettanut vanhoja, odottanut keväällä kasvuunlähtöä, loppukesästä liidellyt yömyöhällä peittelemässä arkoja, parhaassa kukassa olevia komeita kukkasia, tehnyt kimppuja, nauttinut suurten kukkasten upeasta loistosta! Siksi tämä voitto oli kuin minulle tehty! Kiitos, Satu, että järjestit arvonnan. Mukana oli myös ihana tervehdys Sadulta, joka totisesti rakastaa kukkasia ja puutarhanhoitoa!

Samalla kun istuttelen uuden uutukaiset daaliani multaan, otan myös käsittelyyn vanhat juurakot.

Syksyisin nostelen daalioiden juurakot maasta, kuivattelen ja ravistelen suurimmat mullat pois mukuloista. Laitan usein kovinkin suuriksi kasvaneet juurakot astioihin ja kannan kellariin. Olen melko huoleton talvettaja, joskus lisään juurakoiden suojaksi kuivaa turvetta, useimmiten unohdan hankkia ja juurakot päätyvät vanhoissa mullanrippeissään kellariin.

  Keväällä siirrän astiat valoon, lisään vähän multaa, kastelen ja alkaa odotus uusien versojen ilmestymisestä. 

Kun oikein tarkkaan katsoin, löytyi osasta jo silmuja, nyt äkkiä multaa päälle!

Myös uudessa kaktusdaaliassa oli jo pieni alku!

Haasteita tuovat suuret juurakot, jotka eivät meinaa mahtua minkäänlaiseen ruukkuun ja toukokuussa rassaa edestakainen kantelu päiväksi ulos, yöksi sisään. Mutta yksikin hallayö tuhoaa pitkän työn, joten joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön!

  Minulla on ennestään pinkki-valkoisia kaktusdahlioita sekä muutama suurikukkainen keltainen. Huoleton kun olen, ovat nimilaput taas syksyllä unohtuneet, joten väriharmoniasta ei voi tietää, ennenkuin nuppuset ilmestyvät. Sadulta saamani sopisivat väreiltään hienosti vanhojen kanssa - jos eivät sitten joudu vahingossa keltaisten seuraan:)

 Hankipa itsellesi daalian juurakko, saat loppukesästä suuren ilon, ja jos sinulla on viileä paikka, kellari tms. johon voit viedä juurakon talvehtimaan, voit nauttia siitä seuraavana kesänä uudestaan. 

Tervetuloa uudet lukijat, Riitta ja Maria! Mukavaa viikkoa kaikille!

Tervetuloa!

Kesä alkaa olla lopuillaan, kun minä vasta aloittelen puutarhablogiani. Olen ajoittain liiankin harkitseva ja asioita varmisteleva, siksi blogihaaveilu on kestänyt jo useita vuosia. Mutta yrityksen ja erehdyksen kautta kulkee monen kasvinkin kasvatus, niinpä ei auta muu kuin ottaa lapion sijasta tietokone käyttöön ja ryhtyä tuumasta toimeen.

Pikkuruinen puutarhani oli lasten leikkien temmellyskenttänä toistakymmentä vuotta. Pensaat jalkapallomaalitolppina ja joka kesä sai useampi lilja siipeensä jostakin heittovälineestä. Nyt lapset ovat jo aikuisia ja maailmalla, joten piha ja puutarha ovat minun vallassani! 

Pihanhoito on minulle kuin terapiaa; toteutan itseäni, saan fyysistä liikuntaa ja  henkinen hyvinvointi kasvaa, kun näkee ympärillään kauniita kasveja ja kättensä töiden jäljet. 

Haaveilulla on oma sijansa minun puutarhaharrastuksessani; aina voi suunnitella ja haaveilla jostakin uudesta jutusta, mitä puutarhasta vielä puuttuu. Osa toteutuu nopeasti ja omin voimin, osa vaatii pidemmän suunnittelun ja apuvoimia, ja joskus haaveet muuttuvat todeksi!

 Tässä muutama "helmi" puutarhastani tältä kesältä:

Daalioiden juurakot vievät talvisäilössä paljon tilaa, mutta palkitsevat puutarhurin lopulta iloisesti!

Tänä vuonna talvi teki tepposet monelle puutarhurille ja perenna-aarteita paleltui. Kärsivällisyys oli viisasta; maltoin odotella pitkälle, juhannuksenkin yli, etten istuttanut tyhjiin kärhöjen kohtiin uusia taimia. Kaikki sieltä nousivat ajallaan, toki monet hentoisempina, mutta hengissä!