Puutarhuri aikaa etsimässä

 

Joku varastaa aikaani! Vai olisiko syy sittenkin minussa?! Lapset näyttävät jonkun muun tekemiä videoita ja meemejä, joissa "äiti" on koko ajan liikkeessä ja tekee jotakin... Nauramme niille yhdessä ja tunnistan itseni, mutta jostain syystä puutarhani huutavat poissaoloani!! 

Olen ennenkin sanonut, että rehevä puutarha hoitaa pitkälti itse itseään ja se on nähty tänäkin kesänä. Kastelun tarve on ollut vähäinen, rikkaruohoja ei penkkeihin mahdu ja kasvit tukevat toinen toistaan, kun puutarhuri kulkee muualla.

Toisen puutarhamme kohtalo on ollut surkeampi; Maa kuivuu helposti, sadetta ei ole sinne kulmille riittänyt ennen näitä heinäkuun sadeviikkoja. Vanha ihanasti varjostava valkeakuulas- omenapuu kaatui tuulessa ja muutti isosti pihan valo-olosuhteita. Myöskään puutarhahuoneen tomaatit ja kurkut eivät voi oikein hyvin. Johtunee pelkästään epätasaisesta kastelusta ja lämmön vaihteluista, kun puutarhuri kulkee muualla.

Metsäpuutarhassa on rehevää; rönsyillään leviävä leinikki, paikastaan kiinni pitävät saniaiset ja muut alati siementävät luonnonkasvit tekevät keskelle metsää perustettavasta puutarhasta haastavan. Lisänä tässä miljöössä on kiinteästi joukkoon kuuluvat ötökät; keltaiset vihulaismuurahaiset ja valtava hyttysarmeija, jotka puolustavat metsän omia joukkoja, puhumattakaan myyrien kuohkeuttamasta verkostosta istuttamieni kasvien juuristossa. Eikä asiaa tee helpommaksi se, että puutarhuri kulkee muualla.

Kullerot sopivat kosteaan metsä- /niittypuutarhaan. Vaalea New Moon ja iloisen oranssi kesäkullero Golden Queen ovat ottaneet paikkansa ja tuntuvat viihtyvän. Kotipuutarhassa siirtoa odottaa luonnonkullero. Paras laittaa se vähän kauemmaksi, ettei vie elintilaa näiltä jalostetuimmilta.

 Mustilan taimipäiviltä aikanaan hankittu ja kotipuutarhasta metsään siirretty saniaisen jakotaimi kasvaa nyt rehevänä kotoisessa metsässä. Ympärillä hiirenporras saniaiset ihmettelevät tulokasta ja lähestyvät sitä hanakasti. Joulu- ja alppiruusut pitävät toistaiseksi pintansa, mutta mikäli kasvit jäävät pidemmäksi aikaa omiin oloihinsa, on maa pian metsäkasvien peittämä!

Yksi vahvimmin tilaa hakeva metsäkasvi on vadelma, jonka pikkutaimia kitken pois jatkuvasti. Vadelmille on oma paikkansa hakkuuaukealla, mistä kipaisen hakemassa useamman kopallisen herkkuja. Nyt kyllä sade taisi jo tuon herkkumarjan sadon lopettaa. Siellä siis puutarhuri on viettänyt tunnin jos toisenkin! :D

Tällä hetkellä kotipuutarhassa ilahduttavat taas kärhöt! Kaikki sieltä nousevat rehevänä kohti korkeuksia, kukkaset suuria ja upeita. Toisen pihan kärhöt ovat myös hengissä, mutta kuivuus on selvästi verottanut kukkien kokoa ja määrää. Laskeskelin kärhöjä olevan omalla pihallani liki 20 ja toisella pihalla kymmenkunta. Rönsyilevää kauneutta on siis tarjolla! Ylemmässä kuvassa Hagley Hybrid, Viva Polonia ja Ville de Lyon samaa kaarta täyttämässä.

Arabella

Margaret Hunt tukeutui niin vahvasti syreenipensaaseen, että pensas ei kestänyt sen rakkautta, vaan otti ja kuoli! No syreenin piti olla Moskovan kaunotar, jota se ei todellakaan ollut,(ja nyt en sen nimistä kasvia pihaani haluaisikaan). Vähän huonovointinen se oli jo ensimmäisen talven jälkeen, joten ei Margaret sitä hengiltä ottanut, olisi ehkä kuollut muutenkin. (Olipas synkkä tarina kauniin kärhön ympärillä).

Värikkäitä liljoja aukeaa sieltä täältä, on ihanaa, että niistä monet jaksavat kukkia vuodesta toiseen, osa jopa runsastuneina. 

Tuoksuherneiden kukinta alkoi hyvissä ajoin ja niille on kannettu vettä, koska ovat kuivemmalla pihalla. Koska saavat tuolla myös paljon valoa, on kukinta niin runsasta, että näistä riittää moneen kukkakimppuun. 

Kukkakimput ovat kesätekemistä parhaimmillaan! Kun on välillä lähes viikon poissa kotipihalta, voi surutta ottaa kukkaset mukaansa, eli moni pioni, lilja, ruusu ja kesäkukkanen pääsee kimpussa mukaan mökille - siinä myös yksi hyvä syy jättää puutarha omilleen. Sillä aikaa syntyy uusia kukkia.

DoubleShot Appleblossom

Muutkin siemenistä kasvatetut kesäkukkaset kuin tuoksuherneet ovat kukassa. Leijonankidoista ´DoubleShot Appleblossom´ja `Madame Butterfly´ ovat kauneudessaan upeita!  eikä valittamista ole amppelissa kukkivista petunioistakaan! Talvinen taimihässäkkä alkaa tuottaa iloa!

Iloa tuottaa myös onnistunut jalohortensian talvetus! Tämä on toinen kerta, kun edellisvuotinen ruukkuhortensia innostuu talven jälkeen kukkimaan ja vielä uskomattoman runsaasti! Tämä kokeilu ei jää nytkään viimeiseksi.

Nyt koko päivän jatkuneiden sateiden jälkeen paistaa taas aurinko, puutarhurin on aika lähteä liikkeelle!

Mukavaa viikonloppua muille ajan kulkua ihmetteleville!

Metsäpuutarhan valtaajat

 Muutama vuosi sitten perustettu metsäpuutarha ei nyt näytä lainkaan siltä, mitä suunnittelin. Toisaalta ei se näytä huonoltakaan, mutta erikoiselta se näyttää! Kun raivasin aluetta tuleville kasveille ja siivosin metsää aiemman omistajan jäljiltä (mm. useamman kilon lasia ja kaikenlaista ruostunutta metalliromua), silmissäni siinteli alppiruusujen täyttämä metsikkö. Kyllä siellä nyt kasvaa myös alppiruusuja, mutta taimet ovat pieniä ja kukintaa saadaan vielä odottaa. 

Toukokuun loppu 2023

Kun kasvit ovat vielä pieniä, on kaikilla myös runsaasti tilaa levitä, jos vain halua riittää. Eniten tuntuu viihtyneen tuoksumatara! Se on levinnyt jo isolle alueelle, kukki alkukesästä kauniisti  ja pitkään. Samaan aikaan kukassa oli myös kellukka Mai Tai. Tuolloin valoakin oli enemmän. Nyt puut ovat jo vahvasti lehdessä ja varjoa on tullut lisää.

Kesäkuu 2023

Suuren kiven suojissa kasvavat varjohiippa ja tiarella. Etenkin tiarellan kukinta oli vahvaa ja valloittavaa. Oliisiko merkki siitä, että paikka on sille sopiva?!

Mutta mikä onkaan tuo valtaus, ketkä ovat omineet metsän itselleen? Alue oli kovin tyhjän oloinen vielä toissa vuonna. Niinpä kokeilin, saisiko sormustinkukilla väriä ja korkeuseroja edistämään alueen näköä sillä aikaa, kun varsinaiset perennat aloittelevat kasvuaan. Kylvin valkoisen sormustinkukan siemeniä kuin maamies konsanaan, heittelin sinne tänne uskoen, että ehkä joku itää. Jos yhtään tunnet sormustinkukkaa, niin jo yhdestä kukkavarresta saat tuhansia siemeniä levitettäväksi. Olisipa kaunista, jos alueella kasvaisi joitakin valkoisia kookkaita kasveja, mutta usein sormustinkukkien värit eivät ole sitä mitä haetaan. Koska digitalikset ovat kaksivuotisia, joutuu kukintaa odottelemaan vähän pidempään. Viime kesänä alkoikin näkyä vahvoja lehtiruusukkeita ja uskoin sormustinkukkien lehtien myös samalla suojaavan vielä pieniä taimia talvelta - ehkä myös myyriltä, koska tuskinpa myrkylliset sormustinkukat myyrillekään maistuvat.  

Kun tänä keväänä lumet sulivat, olivat sormustimet viimein valmiina lähtemään uuteen kukkaisaan kesäkauteen. Ja tässäpä tulos:

Keskellä rantametsikköä, pihlajien, leppien ja kuusentaimien seassa kasvaa nyt siis sormustinkukkamaa - ylväänä uskoen vallanneensa koko metsikön! Ja niiden juurella sinnittelevät varsinaiset puutarhan asukkaat. En raaskinut repiä komeita kukkavarsia ennen aikojaan, mutta siementämään en niitä päästä, en ainakaan kaikkia. :D Jatkossakin saavat luvan tulla suojelukasveiksi, koska metsäpuutarhanihan laajenee pikkuhiljaa... Miten tällaiseen puutarhaan aikoinaan on päädytty, siitä voit lukea aiemmista postauksista täältä ja täältä.

Heinäkuun alku 2023

Siirsin kotipihalta myös tuoksukurjenpolvea. Se kukkii siellä valtavasti ja siitä riitti mättäitä myös metsään. Toistaiseksi näyttää viihtyvän, mutta sormustinkukkien juurella on pelottavat oltavat - ovathan ne ihan jättiläisiä pieneen kurjenpolveen verraten.

Mökkitontilta toisaalta siirretyt sinivuokot myös tykästyivät paikkaan, samoin taponlehti, kuunliljat ja vähän kosteampaan paikkaan siirretty kullero New Moon. Se kukkikin todella komeasti tänä kesänä. Oikeasti tämä on sen neljäs paikka, ja nyt vasta taisi löytyä se oikea!

No, tuliko valkoisia sormustimia? Eipä juurikaan. Lila on niin dominoiva väri. Alla olevassa kuvassa näkyy muutama valkoinen, loput ovatkin sitten enemmän ja vähemmän sinililan sävyjä.

Lähellä puutarha-aluetta on kovin kostea paikka. Mietimme, olisiko siinä lähde, kun kaiken aikaa keväällä paikka oli hyvin märkä. Kaivoin jo pienen lammikon, toiveena tehdä metsän keskelle pikkuruinen lampi. Vettä kertyi koko ajan lisää ja vähitellen alue alkoi ollaa laajemminkin haastava liikkua. Palautin kaivamani montun takaisin alkuperäiseen muotoon ja ohjasin veden kulkua puron kautta alemmas tontille. Istutin märimpään kohtaan rannalta siirtämiäni rentukoita ja keltakurjenmiekkoja. Ainakin rentukoille paikka on mieleinen, aurinkoakin riittää ja pohjakosteutta pitkälle kesään. Paikka ehti jo kuivahtaa, joten voi olla, että kevään nopeasti syntyneet hellepäivät vain nopeuttivat maan sulamista ja vesisuonien kohdalle syntyi pieni "tulva", niin kuin kävi pohjoisen joille. Lähipäivien vesisateet ovat nyt kyllä kostuttaneet maan uudestaan. Lähellä tuota paikkaa tuntuu viihtyvän jo aiemmin mainitsemani tarhakullero New Moon. Sen viereen istutin omalle pihalleni aikoinaan eksyneen luonnonkulleron, joka tosin ei nyt kukkinut lainkaan. New Moon on kuin pionin kukka pienoiskoossa!

Joutomaata siis riittää, joten kokeilut jatkuvat. Luonto tekee kaikkensa, että en pääse helpolla! Maa täyttyy nopeasti koivujen, leppien ja pihlajien siementaimista, vadelma valtaa herkästi puuttomia alueita ja kosteikoissa viihtyvä leinikki nauttii olostaan. Sen rönsyt ehtivät nopeasti myös raivattuun kukkamaahan. Tämä on vapaaehtoista harrastusta, vaatii välillä hikeä ja hyttysmyrkkyjä, mutta joka ikinen kerta, kun tulen mökille, kuuluu metsäkävely ensimmäisiin puuhiini. Sanotaan, että metsän ja puutarhan terapeuttiset vaikutukset näkyvät jo muutamien minuuttien jälkeen. Totta joka sana! Linnunlaulun säestyksellä kiertelen metsäistä tonttiamme, huomaan pienet yksityiskohdat ja ihmettelen, miten nopeasti kasvit voivat kasvaakaan, kun niillä on suotuisat olosuhteet. Istahdan hetkeksi ja vain kuuntelen, katselen ja nautin. Eikä tietenkään voi väheksyä järven tuomaa raikkautta ja tuoksuja, sen asukkaita ja elämää eri vuodenaikoina.

 Sormustinkukkien tuoma hupsuttelu ei vähennä mielihyvän tunnetta, nämä vieraat eivät ole uhka.

Hyvää viikon jatkoa!

Metsäpuutarhassa kaikki hyvin

 Viikonloppuna piipahdimme mökillä, syyspuuhissa ja kauniista säästä nauttien. Kuten aina, tein nytkin heti pienen metsäkierroksen ja kävin tervehtimässä metsäpuutarhan kasveja. Nyt minua tervehtivätkin ensimmäisinä talitiaiset, kuin odottaen mökkiväen paluuta. Iloinen mielihän siitä syntyi, kun oksistossa alkoi kuulua tuttu piipitys ja mökkilinnut lentelivät lähipuissa. Ilo syntyi myös metsäpuutarhaa katsellessa, sillä kuin ihmeen kaupalla kaikki viime syksynä istutetut kasvit ovat edelleenkin hengissä ja useimmat suorastaan kukoistavat!

Vehreät lehdet kuuluvat sormustinkukkien ruusukkeille, joita kylvin viime syksynä siltä varalta, että muista istutetuista ei enää keväällä olisi mitään jäljellä. Mitä vielä, myyrät, jänikset ja peurat ovat antaneet kasvien olla rauhassa. Tai ainakin melkein, sillä oli joku käynyt ihan lähiaikoina napsaisemassa jouluruusujen lehtiä poikki, syömättä niitä kuitenkaan. Olen vienyt mökkipuutarhaan pieniä jouluruusujen siementaimia useampaan kohtaan ja nyt näitä katkottuja löytyi kolmesta eri paikasta. Mutta siis sormustinkukkia on tulossa ensi vuonna reilusti! Eivät ne nyt juuri metsäkasveja ole, mutta tällä hetkellä ne suojaavat mukavasti mm. pieniä alppiruusuja. Ehkäpä niitä keväällä on vähennettävä, jotta varsinaiset metsäpuutarhan kasvit pääsevät paremmin jatkamaan kasvuaan.

Joka kerran mökille mennessämme olen vienyt kotipuutarhasta joitakin jakotaimia kokeiltavaksi, mahtaisivatko ne menestyä myös metsämaassa. Uusia kasveja olen hankkinut tänä vuonna vain yhden, puutarhamyymälän -30% alesta vihreä-valkoisen suikerosorvarinpensaan. Täysin heräteostos! Ei aavistustakaan, pärjääkö se tuolla metsän keskellä, mutta väritys sopi niin hyvin varjoisaan ympäristöön, niin olihan se kokeiltava. Suikerosorvarinpensaan takana näkyy mökillä jo vuosia kasvaneen Catawbiense Grandiflorum -alppiruusun juurtunut sivuverso. Sen luulisi ainakin pärjäävän, kun emokasvikin on selvinnyt jo parikymmentä vuotta. Alppiruusuakin kauempana pilkottavat kotipuutarhasta siirretyt verikurjenpolvi ja suloinen Dennstaedia willfordii - saniainen.  

Sormustinkukkapehkojen takana on toisaalta metsästä siirretty revontuliatsalea, joka ei ole juurikaan entisellä paikallaan kukkinut. Siihen osuvat kylmät kevättuulet, ja nuput tuntuvat kuivuvan joka kesä ennen kuin ne avautuvat. Nyt pensaalle tuli muutenkin hankala tilanne pihan terassirakennuksen vuoksi ja päätin siirtää koko kasvin toisaalle. Kasvi hajosikin kahdeksi omaksi taimekseen, joten sain samalla kahteen paikkaan uuden kasvin!. Kolmas samanlainen loistava oranssi revontuliatsalea kasvaa ja kukki kesällä hienosti toisaalla mökkipuutarhassa.

Tuoksumatara on ottanut paikkansa, samoin tuoksuorvokki. Takana pilkottaa sekä taponlehti että yksi monista kuunliljoista. Erilaisia kurjenpolvia siirtelin loppukesästä, jää nähtäväksi, kuinka moni niistä jatkaa ensi vuonna kasvuaan. Helposti tuntuvat ainakin kotipihalla kasvavan. Sinivuokkoja metsäpuutarhassa on myös useammassa kohdassa, sillä viitisenkymmentä vuotta sitten mökille tuotu sinivuokon taimi on levinnyt laajasti ja on mielestäni yksi ihanimmista luonnonvaraisista kasveista. Saavat vapaasti levitä myös tälle alueelle. Sen sijaan valkovuokkoja ja kieloja rajoitan, koska niiden maanalaiset versot levittäytyvät salakavalasti ja vievät varmasti elintilaa muilta kasveilta. Toisissa kohdissa tonttia niillä on aivan riittävästi tilaa levitä!

Hyvin ovat viihtyneet myös kotoa siirretyt rönsytiarella  (kuvassa), varjohiippa ja tarhakellukka.

Mustikkamaan ruskaa

Syksy inspiroi nauttimaan upeista väreistä ja samalla pääsin hyödyntämään tontilta löytyneitä ruosteisia purkkeja; niin sopivan värisiä syysasetelmiin!

Komea oli myös lauantaiaamun sää; aurinko kultasi vastarannan puut upeasti, kuva ei sitä yhtä hienosti kykene toistamaan. Sää oli tyyni ja kaiken päivää kuului hanhien kaakatus, kun niitä lensi suurina auroina etelää kohti. Joukkoon mahtui myös kurkiaura, joka keskusteli kovin äänekkäästi matkatessaan järven poikki. Välillä on mukava leikitellä ajatuksilla, mitähän  mahtavat jutella :)

Jos olet uusi lukija, ja kertauksena muillekin, niin kerronpa lyhyesti, että metsäpuutarha sai alkunsa, kun hankimme mökin viereisen hylätyn mökkitontin itsellemme. Ajatuksena oli, että oma rauha on varmempi, kun pienehkön mökkitontin naapuriin ei kukaan muuttaisi. Rakennukset olivat purkukuntoisia, eikä meillä nyt ollut edes aikeita alkaa uutta mökkiä rakentamaan, mutta minähän näin mahdollisuuden tontin raivaamisesta ja samalla voisi jotakin istuttaakin tuolle metsäiselle tontille! Aluksi siivosin suuren kiven ympäristön, johon olikin uponnut edellisen omistajan hautaamat jätteet, siis aivan kaikenlaiset! Siitä sai alkunsa metsäpuutarha. Tontilla on runsaasti suuria kiviä ja vanhoja maatuvia kantoja, joten nyt loppukesästä siistin toisen suuren kiven ympäristön. Tämä paikka on keväällä hyvin märkä, joten siihen pääsivät sekä kullero New Moon että ihan tavallinen keltakullero. Kotipuutarhasta toin preeriamesiangervoa, kun siellä viihtyivät vähän huonosti. Laiton kyseiseen penkkiin myös kotipihalta valkoalpia, kun kuvittelin sen olevan ranta-alpin sukulainen. En kyllä yhtään tiedä, mahtaako viihtyä noin kosteassa paikassa :)  Kiven takaosaan toin myös kotipuutarhasta muutaman varjoliljan sipulin ja kalliokielon juurakon. Kaikkea pitää kokeilla, kun on valmista materiaalia! Ihan kaikki eivät olleet vielä kuvanottohetkellä päässeet paikoilleen.

Tein mökin seinälle kranssin ja siihenkin toin kotoa tarvikkeita. Syyshortensiat edelleen tuottavat huippukaunista kranssimatskua ja pihlajanmarjojen puuttuessa punalehtiruusun kiulukat sopivat hyvin syyskranssiin. 

Mukavaa viikon jatkoa!