Sateeseen katoavat!

Pionit saivat vauhtia helteisestä säästä ja avautuivat supernopeasti täyttäen puutarhan kauneudellaan.

Ensimmäisenä kukkaan ehti `Coral Charm´. Muutama kukka, mutta niin kaunis!

Ennen kuin viimeinen nuppu avautui, oli kasvissa kolme täysin erilaista, eriväristä kukkaa. Väri vaaleni ensin persikansävyiseksi, ja lopulta oli haaleankeltainen.

Samaan aikaan uhkea syvänpunainen `Red Charm´ loisti kilpaa sinivaleunikon kanssa. `Red Charmin´kahdesta juurakosta jaksoi avutua molemmista vain yksi valtaisa kukka, mutta komea kuin mikä!

`Dancing Butterfly´ ei ole kovin vanha ja viime kesänä siinä oli vain muutama kukka. Selvästikin se viihtyy kasvupaikallaan.

  

Kuinka nopeasti aurinko saakaan perhoset tanssimaan!

Sinivalkoisessa penkissä on kolme pionia, niistä kukkii edelleen vain `Duchesse de Nemours´ kuten viime kesänäkin. Olisikohan paikka liian kuuma ja kuiva pioneille?

Väriöveriä löytyy vanhimmasta kukkapenkistä, jossa kasvavat myös vanhat perinnepionit, siirretty mummolan pihamaalta. Kukinta on runsasta ja taattua, mutta värisävy haastava! Koko vanhin istutusalue on jotenkin alkanut ahdistaa. Siellä on paljon vahvoja värejä jotka eivät edes sovi yhteen. Sellainen retropenkki:) Toisaalta maa-aines on kovaa ja savista ja pionien vuoksi tuohon paikkaan ei voi kovin paljon lisätä pinnallekaan uutta, etteivät joudu liian syvään multaan. Pitäsi varmasti jossain vaiheessa ottaa urakka ja nostaa kaikki ylös. Mutta toisaalta se on kaikkein helpoin alue, ei sinne mahdu enää rikkaruohotkaan kasvamaan. 

Sitten onkin jo vuorossa Sarahit! `Sarah Bernhardt´ on mielestäni pionien kuningatar! On uskomatonta, miten niin vähällä hoidolla voi syntyä jotakin noin kaunista ja valtaisaa.

 Sarahien seassa kasvaa sinne itsestään kylväytyneitä sormustinkukkia ja päivänkakkaroita. Sormustimet vielä menevät, mutta ehkäpä kakkaroiden paikka on jossakin muualla. Täytyy nyppäistä ne pois juurineen ja muistaa taas ensi vuonna, kun siementaimia kehittyy, ettei annakaan päivänkakkaroiden asettua kuninkaallisten joukkoon. Niille on paikkansa kuitenkin sinivalkoisessa Suomi100 -penkissä. 

Kuumaa huokuvat hellepäivät ovat nyt mennyttä, pioneilla olisi ollut vielä elinvoimaa jatkaa kukintaansa ja nuppujensa avautumista.  MUTTA TÄMÄ KAATOSADE, joka alkoi alkuyöstä, tekee parast ´aikaa tuhoaan pionirivistössä!  Jo aamuun mennessä osa nuokkui maassa, painavien kukintojen voimasta myös varret taipuneina tukikehikon reunaa vasten. Aivan kuin pionit avautuessaan samalla kutsuisivat sadepilviä ymmärtämättä niiden pisaroiden koituvan tuhokseen.

Pelastetaan, mitä voidaan, poimin maljakkoon muutaman kimpun, nautinnollistahan niitä on katsella sisälläkin.) Muutaman pionipuskan peitin muovista, narusta ja kepeistä rakennettujen suojien alle, mutta jos sateet jatkuvat viikon verran, voivat suojat pelastaa vain uusia kimppukukkia.
  



Kymenlaaksossa on nimittäin menossa täysi myräkkä! On luvattu n. 50 mm sademäärää, mutta se taitaa pian ylittyä. Samoin myrskytuulta luvassa, joten on katsottava, miltä puutarha näyttää näiden kelien jälkeen. Onneksi kesäpäiviä on paljon jäljellä ja osa kasveista vasta harkitsee kasvua ja kukintaa. Sadetta kyllä kaipasin, mutta ei näin paljon ja tällaisella voimalla!  Vaan mehän asummekin ennästystenteko alueella, viime viikolla oltiin toiseksi kuumin paikkakunta. 

Olisin laittanut tähän vielä muutaman kuvan, mutta minulle tulikin tieto, että tallennustila on täynnä. Nyt täytyy miettiä, miten jatkan eteenpäin... Onko teidän kuvanne alkuperäiskokoa vai oletteko muuttaneet ne googlelle sopivampaan kokoon. Vai hankitteko maksullista lisätilaa tallennuksillenne?  Ja nyt vielä tämä bloggerin muutoskin on käsillä, huh sentään!

Hyvää viikon alkua!

Purppuratulikukkia!

Valkoisten tulikukkien rinnalle on kasvanut joukko violetin sävyisiä verbascumeja, jotka siemenestä kasvattelin toissa talvena. Yhden ostotaimen siemenistä riitti kukkia useaan eri paikkaan ja kylläpä kannatti tuo ostos.

 

Siementen itävyys on hyvää ja taimikasvu nopeaa ja helppoa kasvattaa. Aiempana talvena kasvattelin valkoisia tulikukkia ja nyt näitä kasvaa rintarinnan.

 

Sinivalkoiseen kukkapenkkiin nämä eivät oikein istu, mutta kun kukinta on ohi, voin siirtää ne toisaalle, näyttää nimittäin siltä, että kasvupaikkakaan ei ole tulikukille kovin vaativa. Auringossa kyllä viihtyvät, joten ei varmaankaan kovin varjoisaan paikkaan kannata istuttaa.

Ihania!!

Helle koettelee! Olen lillunut mökkijärvessä ja jättänyt puutarhan oman onnensa nojaan muutamaksi päiväksi, joten jännityksellä odotan, mitä olen menettänyt ja mitä siellä kukkiikaan!! Hyvää viikonloppua!

Hyvää juhannusta!

Juhannuksen vietto hellesäässä lienee monelle suomalaiselle odotettu hetki. Niin itsellenikin. Mutta puutarhan kasvit toivoisivat maltillisempia lämpötiloja, hitusen viilentävää poutapilveä porottavan auringon eteen ja kesäistä sadettakin. Aika paljon toivottu! Mutta nyt toiveet on otettu huomioon ja sadettakin saatu mukavasti! Voi nauttia juhannuksesta tuskailematta vettä huutavista kasveista. No helle toki jatkuu nopeuttaen monen kukkasen kukintaa.

Sen enempää suunnittelematta on puutarhan väri juhannuksen aikoihin hyvin sinivalkoinen!

Valkoiset tulikukat, verbascumit ovat parhaassa kukassa keskikesän juhlaa varten! Olen kasvattanut ne siemenestä ja ehkäpä jokin uusikin siementaimi on penkkiin kylväytynyt. Yksittäiset pikkukukat ovat herkkiä ja helteellä menevät nopeasti ruttuun, kuvattava on aikaisin aamulla ja auringonpaisteessa on turha yrittääkään saada kunnon kuvia herkistä kukkavarsista.

 

 

 Iirikset kuuluvat itseoikeutetusti sinivalkoiseen Suomi100 -kukkapenkkiin. Niitä on siellä useammassa kohtaa, ja helppoina kasveina löytyy monesta muustakin paikasta puutarhaa. Päivänkakkarat ovat myös aloittelemassa kukintaansa.

Usean vuoden odotuksen jälkeen myös sinivaleunikko avasi nuppunsa! Kovin on ujo ja nuokuttaa päätään kainosti, mutta nöyränä minäkin kyykistyn, jotta saan kuvan tuosta kauniista kukkasesta. Toisessa penkissä odottelee vielä toinen niistä useasta taimesta, joita olen hankkinut ja joista suurin osa on kadonnut. Jospa nyt olisi löytynyt mieluisa kasvupaikka!

Jo aikaisin keväällä pystykiurunkannus oli vihreänä, eleli toisen uuden kasvin, syksyllä ostetun japaninmagnolian juurella, verkon ja havujen suojissa. Unohdin jo koko kukkasen, kun luulin sen vasta keräävän voimia tuleviin keväisiin. Ihmettelin, miksei se kukkinut keväällä muiden kiurunkannusten kanssa samaan aikaan. Vaan hänpä odottelikin juhannusta! Ja sinisyydessään menee samaan kategoriaan sinivaleunikon kanssa, huikea väri!

Oikein ihanaa juhannusta kaikille!

Oma alppiruusumetsä

Ajan saatossa on kesämökille hankittu alppiruusuja ja atsaleoja. Varovaisesti kokeillen, josko viihtyisivät järven rannalla, metsäisessä ympäristössä, missä ne luonnostaankin kasvavat. Vanhimmilla on ikää jo pian parikymmentä vuotta, jotkut ostettu lahjaksi mummolle, loput mummon itsensä hankkimia.

Juhannuksen lähestyessä on aika ihanaa nauttia sekä järvimaisemasta että alppiruusujen kauneudesta.

Vanhin alppiruusuista, `Catawbiense Grandiflora´ pärjäilee varjossa upeasti. Joinakin vuosina kukinta on heikompaa, mutta silloin kasvi tekee paljon uutta kasvustoa.  Lilan Grandifloran vierellä kukoistaa alppiruusu `Haaga´, sama laji joka omalla pihallanikin viihtyy mainiosti.

Kolmas alppiruusuista, `Nova Zemblja´ kasvaa rinteessä erillään muista. Kanukkapensas ja pihlajat antavat sille sopivasti varjoa ja niiden kukinta sattuu samaan aikaan.  Syvänpunainen alppiruusun väri on todella kaunis!

 

`Nova Zemblja´

Revontuliatsaleoja on kaksi, toinen ei ole kukkinut vielä lainkaan, siirsin jo aiemmin sen toiseen paikkaan, kun nuput kuivuivat alkuunsa. Nyt olen suojaillut kasveja kevätahavilta, ja viimein toinen näistä kaunottarista päätti tänä kesänä kukkia komeammin kuin koskaan!

Suuri sammaloitunut kivi on saanut päälleen sekä köynnöshortensian että tuoksuköynnöskuusaman. Kuusama aloittelee kukintaansa, paikka on hieman liian varjoinen oikein runsaaseen kukintaan.

Kukintansa ovat aloittaneet myös valkolehdokit, ne levittävät ihanaa tuoksua kesäiltaan.

 

Aurinko alkaa laskea kesäiltaan, vielä muutama päivä juhannukseen, kesä antaa nyt parastaan!

Mukavaa juhannuksen odotusta kaikille!

Yritetään ehtiä perässä!

 Viimeisiä viedään, tulppaanien aika on nyt ohi ja alkaa suven suloisuus puutarhassakin!

 

Sipulikukista laukkapallot alkavat olla komeimmillaan.

 Kellukka  kukkii nyt runsaammin ja matalampana kuin viime kesänä. Tuo väri on kyllä kaunis - ja sopii tietysti siniseen lemmikkiin, joka vieläkin vaan jaksaa kukkia! 

Kellukoita kurkistelee viirusilmällään odotettu kukkija, sinivaleunikko! Olen jonkusenkin taimen istuttanut ja kaksi elelee eri penkeissä. Useana vuonna ovat nousseet, mutta NYT on molemmissa nuput, toivotaan, etteivät ole kukkineet, kun tulen mökiltä.

Kukkia on riittänyt tälle viikolle juhliin asti. Alkuviikosta oli vanhempieni syntymäpäivä. Meillä on suvussa hauskasti säästetty juhlapäivissä - tai sitten juhlittu tuplasti suuremmasti. Nimittäin isäni ja äitini  syntymäpäivät sattuvat samalle päivälle ja sisareni ja minun juhlani peräkkäisille päiville. Samoin sisareni tytär ja oma tyttäreni juhlivat peräkkäisinä päivinä omia synttäreitään. Ja kaikki kesäaikaan! Syntymävuosi sentään ovat kaikilla eri. Nyt juhlittiin 80 ja 86 ikäisiä, hyväkuntoisia  senioreita, joiden juhla olisi varmasti ollut erilainen ilman koronaa. Nyt lähisuku on vieraillut porrastetusti mummoa ja pappaa onnittelemassa. 

Viikolla olin mys juhlimassa eläkkeelle siirtyvää, sielläkin turvaväleistä pidettiin huolta ja halaukset jäivät pois, mutta on varmasti ihanaa jäädä ansaituille eläkepäiville tässä vaiheessa vuotta! Eilen alkoi itsellänikin loma ja on aika mukava fiilis! Työkiireet ja koronan tuoma muutos työhön on ollut yllättävän voimia vievää. Kun vielä tähän alkukesään laittaa puutarhan positiivisen kiireen, on välillä ollut tunne, ettei saa mitään aikaiseksi. Liika on liikaa kaikessa työssä.

Jalokalliokielon istutin viime syksynä, nyt se kukkii kahdella kukkavanalla.

 Pihamaallahan riittää kiirettä aina. Viimeiset taimet on vielä istuttamatta ja nyt sateen jäljiltä kasvaa niin nurmikko, kasvit että rikkaruohotkin! Kitkeminen, kanttaaminen ja ruohonleikkuu eivät ole suosikkipuuhaa, mutta se on tehtävä, jos meinaa pitää pihapiirin itselleen mieluisena.

 Alppiruusujen aika on parhaillaan.  Metsän laidassa loistaa pinkki alppiruusu upeana, osa kukista  vielä avautumatta.

Suomi 100- penkissä on alkamassa juhannusjuhlat! Ensi viikko näyttää lupaavalta, vaikka lemmikkien kukinta hiipuu, niin vuoroon astuvat niin päivänkakkarat kuin verbenatkin. Siniset iirikset ja vuorikaunokit, akankaalit ja sammalleimut... ei ole pihassa lipputankoa, mutta onpa sinivalkoinen kukkapenkki!

Kun kulkee kahden pihan ja yhden mökin väliä, saa viettää puutarhajuhlaa joka päivä! Vaikka välillä pitää vähän kiirettä:) Nyt on vuorossa mökki ja pientä pintaremonttia:) Mutta koskaan ei ole niin kiire, etteikö ehtisi hakea kimpun kesäkukkia!

Ihanaa kesäistä viikonloppua kaikille!