tiistai 7. heinäkuuta 2020

Säiden armoilla



Huh, onpas sateinen viikko takana! Nyt olisi vähempi riittänyt jo aikaa sitten, mutta lisää pisaroita näyttäisi riittävän tulevallekin viikolle. Eilinen tuuli oli sekin omaa luokkaansa!
Yritin viime viikolla suojella kukkivia pioneitani, vaan ei siitä jatkuvilla sateilla ollut mitään apua. Päätin lopettaa Sarah Bernhardtien telttaretket ja siirtyä uusien ihailun kohteiden suuntaan. 


Pikkuapulaisen kanssa poimimme katkenneet pionit maljakkoon, ihanaa, kun joskus voi puutarhastakin keräillä kukkia mielin määrin:)







Puutarhahuoneelle johtavan polun varrella on sateista huolimatta paljon kaunista katseltavaa. Ritarinkannukset ja sormustinkukat huojuvat tuulessa, mutta ovat pysyneet kohtuullisesti pystyssä.




Köynnösruusu `New Dawn´

Ruusuista monet ovat aloittaneet ihanan kukinnan! Köynnösruusu `New Dawn´puutarhahuoneelle menevässä kaariportissa availee suloisen vaaleanpunaisia kukkiaan. Olen niin iloinen, kun kaaren molemmin puolin ruusut selvisivät talvesta, vaikkei niille ollut lumisuojaa eikä juuri muutakaan. Toisella puolen ruusun kaverina on kärhö `Rouge Gardinal´ja toisella puolen lumikärhö. Gardinalin tumman lilat, valtavat kukkaset ovat myös alkaneet avautumaan.

`Morden Blush´


Ruusuja tuossa penkissä kasvaa jo useampia, muiden kukinnot ovat hyvässä kunnossa, mutta kerratut kermanvaaleat `Morden Blush´ruusut ovat niin vettyneitä, että painuvat alaspäin. Kuvat viime viikolta, kun sade oli vasta tulossa.





Yksinkertaiset, mutta niin kauniisti värittyneet ovat  tämän ruusun kukat. Ostin ruusun viime syksynä, ehkäpä Mustilan taimipäiviltä. Vaan mikä onkaan nimi, se on kadonnut!! Voi, kun oppisi aina kirjaamaan ylös ostoksensa!  Täytyypä mennä tänä vuonna kuvan kanssa etsimään ruusukauppiasta, jos vaan muistan keneltä ostin...? Tämä huuhtoo nomeasti pisarat helmoiltaan! Olenpa iloinen sen hankinnasta!

`Honeymilk´patioruusu


Suloinen patioruusu `Honeymilk´nauttii yhteiselosta karpaattienkellojen kanssa. Sen kukkaset ovat sen verran pienet, ettei sade niitä heti paina maahan.

Austinruusu `Munstead Wood´



Austinruusu `Musteadt Wood´sähäkän aniliinisine kukintoineen olisi myös edelleen kaunis, mutta nämä muutama päivä sitten kuvatut kukinnot ovat jo sateen myötä lakastuneet.




Toisella pihallakin näyttää kauniilta - vai näyttääkö?! Voisi kuvitella sinivalkoisen istutusalueen olevan kauneimmillaan....


...Mutta näky on lohduton! Kun sade ja tuuli painoivat kasveja, katkesivat kaikki ritarinkannukset ja makaavat nyt ruusujen, salvioiden, kääpiöpeurakellojen ym. matalampien kasvien päällä sikin sokin! .


Koska ovat jollain lailla hengissä, olkoot tuossa ja poimin ne vähitellen asetelmiin.  Ehkäpä ensi kesä taas on armollisempi pioneille ja ritarinkannuksille. Minkä näille mahtaa, eihän sitä voi vieressä seisoa ja tukea ja suojata. Luonto on joskus armoton myös puutarhurille.
  
 

Haaste voi olla myös kukkien määrä; `Flammentanz´ köynnösruusu kasvaa kasvamistaan, viime talvi ei verottanut edes edellisvuotisia oksia, vaan kukkien määrä vyöryy alas seinustaa pitkin. Viime viikon sademyräkkä rasitti tätäkin ja nyt kukkien painoa on ollut pakko ehkäistä naruvirityksillä, jotka eivät ole missään nimessä kauniita.



Yhteiselo luonnoneläinten kanssa on myös korostunut tänä kesänä. Alku meni jänisjahdissa, edelleen pupu vilistää silloin tällöin puutarhassa, mutta puutarhan kasveissa ei ole hänelle maistuvia ruokia:) Orava vaanii linnunpesiä, joita onkin erityisen runsaslukuisesti. Mökkitontilla kaikki yli 20 pönttöä on ollut koko ajan käytössä, mutta tarvetta on ollut enemmän. Mustarastas on tehnyt pesänsä sekä onkivapojen päälle että kodin räystäskouruun. Joutsenperhe kävi esittelemässä viittä poikastaan, samoin sorsaemo, jolla oli matkassaan 8 poikasta ja jonka siivestä roikkui uistimenkuva! Joltakulta onkijalta lienee jäänyt koukku kiinni vesikasveihin ja sieltä sen on sorsaemo sukeltaessaan saanut siipeensä, voi surku! 



Viimeisin uhkarohkea yritys on räkättirastaalla, joka halusi poikasilleen mahdollisimman kauniin kodin ja rakensi pesänsä Flammentanzin ruusuisille oksille. Nyt yritämme mahtua kaikki ihailemaan kukkivaa köynnöstä:-D Vesisade on haastanut emon moneen kertaan, koska pesä ei ole aivan sateelta suojassa. En ole räkättiä lähtenyt kuvaamaan, sillä nopeasti se sujahtaa ruusun keskeltä hakemaan ruokaa poikasilleen.

 


 

Mutta kuten sanottu, elämäähän tämä on. Terassin suojissa, sateilta ja tuulilta turvassa  nautitaan röyhelöisistä petunioista, jotka sain siemensestä kasvatettua, ja äitienpäiväksi saaduista, jo monta vuotta ilahduttaneista runkoruusuista!

Tämän kesän alku on ollut monella tapaa haasteita täynnä. Luonnonhaasteiden lisäksi useampi remonttikohde on vienyt aikaa puutarhaharrastukselta. Toki kesäkuun helteet vetivät veden äärelle ja puutarha sai jäädä oman onnensa nojaan. Tietokonepulmatkin saivat hetkeksi mielen matalaksi. Ajan puute konkretisoitui ja blogi putosi taas ensimmäisenä listalta. Siksi postausten välit venyvät ja näistä tulee megapitkiä - lukee sitten, ken jaksaa. Nyt olisi aikaa puutarhalle, mutta sää näyttää taas kerran synkkenevän. Olisiko sittenkin pullan leipomisen hetki...?



Hyvää viikon jatkoa kaikille, sateessa tai sateesta huolimatta:)

22 kommenttia:

  1. Kiva postaus, lukemista olisi voinut jatkaa pidemmällekin. Oli kiva kuulla ruusuistasi, näyttävät niin kauniilta. Minä mietin uusien pensasruusujen hankintaa ja kaikki kuvat ja arvioinnin ovat tervetulleita. Kasvavatko austinruusut sinulla korkeiksi? Köynnösruusut kiinnostavat myös, olen vain miettinyt niiden talvenkestävyyttä istutusalueella, missä ei ole rakennuksia suojana.
    Surullista, että tuuli ja sade katkovat upeita ritarinkannuksia ym raskaita kukintoja, niin kävi täälläkin pioneille. Mutta sade oli kyllä tarpeellista ainakin meillä.
    Toivottavasti saadaan nauttia myös paisteesta, onhan heinäkuu vasta alussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin aiemmin sitä mieltä, että meillä eivät ruusut viihdy, mutta ehkäpä valon määrän lisääntyessä ja suuren puuston juurien vähentyessä myös ruusujen kasvu on muuttunut parempaan suuntaan. Austinruusuja on vasta tämä yksi ja sekin uusi, joten en osaa sanoa sen kasvukorkeudesta vielä mitään. Köynnösruusuista Flammentanz kasvaa seinän vieressä eteläseinällä, joten sillä on lämmin paikka jo kohta kolmekymmentä vuotta! New Dawn kukkii kaaressa, joka ei ole kovin suojainen paikka, mutta ne ovat vasta istutettuja.

      Poista
  2. Kiva postaus runsaine kuvineen ja kiinnostavine kertomuksineen. Sadetuhoista huolimatta pihoillasi riittää kauneutta ja katseltavaa. Austin-ruusu Munstead Wood on sekä hienon värinen että kukan muoto upean kerroksellinen.
    Sade oli toivottua pitkän kuivuuden jälkeen. Nyt saisi tulla poutaa ja vähemmän tuulista. Ihan siksikin, että ehtisi välillä siivota tuulen ja sateen pieksämän puutarhan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on maa kasteltu perusteellisesti ja kasvit kasvavat vauhdilla - myös rikat! Mutta märkää maata on helpompi myös kitkeä, joten ihan hyvä, kun saimme vettä!

      Poista
  3. Minä päätin keittää viimeiset marjat mehuksi pakastimesta kurjan sään takia. Onpa Flammentanz hienossa kukassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kannattaakin keksiä sisäpuuhia, koska sitten kun sää taas kirkastuu ja lämpenee, ei ulkoa malta millään tulla sisälle:)

      Poista
  4. Kauneutta tulvillaan olevat kuvat. Ruususi ovat upeilta ja niitä näyttää olevan myös paljon erilaisia.
    Harmi, että niin upeat ritarit kaatuivat sateissa sinullakin, mutta kuten sanoit näille nyt ei aina mahda mitään. Kahden pihan vaalimisessa sinulla on varmasti muutoinkin työtä ihan riittämiin.
    Mukavaa viikon jatkoa sinulle vaihtelevista säistä huolimatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kyllä kukkivat kasvit tekevät ympäristöstä viihdyttävän ja on otettava riskejä, että aina ei kaikki onnistu. Eivät ritarinkannukset koskaan ole noin totaalisesti katkeilleet. En ollut silloin kotona, joten en edes tiedä, minkälainen saderyöppy niiden niskaan on kaatunut. Mutta ihanaa on puuhailla puutarhassa, kunhan vain aika siihen löytyy.

      Poista
  5. Postaustaukoja on kyllä itse kullakin syntynyt ja on selvää, että monet asiat ajavat ohi viestin laatimisen. Paljon elämää kesässä on ja tänä vuonna lintumaailman kevätelämä on ollut vilkasta. Sielläkin on löytynyt runsaasti poikasia ja mielikuvituksellisia pesäpaikkoja. Kyllä niitä täytyy ehtiä kesän mittaan seurata.
    Kauniit kukkasi ovat joutuneet epätasaisen kesäsään armoille, mutta osa on säilynyt runsaana. Ihanat kukat ja sinivalkoinen kukkapenkki!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, aika on rajallista, jostakin täytyy tinkiä. Ja eivät ole vuodetkaan samanlaisia, toisinaan kasvit saavat hyvän kasvukauden, joskus käy näin niinkuin nyt. Mutta vielä löytyy kukkia ja täytyy miettiä tukikeinoja taas tulevia vuosia varten:)

      Poista
  6. Voi mitä ruusuja, ihania! Ja niin montaa erilaista upeaa ruusua. Voisiko ruususi olla Rosa Moyesii Geranium? Olen itse ihastellut sitä kovin ja haaveillut siitä. Todella kauniit näkymät sateesta huolimatta ja suloinen pikku apulainen sinulla :) Pitkät ja harvat kirjoitukset ovat justiinsa parhaita, harmi kun sinulla on ollut vastoinkäymisiä. Elämä on joskus sellaista hankalaa, toivottavasti saat nyt vaan pelkkää auringonpaistetta ja vastatuulta siellä! Olen myös ihan kyllästynyt jo vesisateeseen ja tuuleen, kaikki näyttää jo ränsistyneeltä. Kesä takaisin kiitos. Onnellisia kesäpäiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kyllä näistä vastoinkäymisistä noustaan, kasvien kanssa elämä on onnenkauppaa, koska mukana on aina sää ja luonnonvoimat. Tuon ruusun nimi on täysi arvoitus. Täytyypä googlailla...kiitos vinkistä! Mukavaa kesän jatkoa sinullekin!

      Poista
  7. Ihania kuvia puutarhastasi. Toinen puutarhasi kasvit ovat tosiaan saaneet suuremman painon harteilleen sääilmiöistä. Ei vain aina pysty ennakoimaan ja kaikkia kasveja tukemaan. Luonto tosiaan tulee liki ja ihanaa, että teillä on mökillä ollut noin paljon pesintää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, puutarhan pitäminen yhdessä luonnonvoimien kanssa on joskus haastavaa. Eikä tämän kesän kaatosateisiin ja tuuliin olisi auttanut, vaikka olisin pionipuskan vierssä seisonut, joten se siitä ja katse tulevaisuuteen:)On noilla luonnon pikkuelimilläkin haasteensa näiden säiden vuoksi. On varmasti moni poikanen kastunut pesässään ja vesilinnuilla on vaaroja niin pinnan alla kuin yläilmoissakin. Mutta mökillä on ollut todella vähän hyttysiä, ovat varmasti menneet poikasten ruokintaan:)

      Poista
  8. Kauniit ruusut, petuniat ja miten hieno teltta pionilla! Ei tarvinnut ressukan ihan kaikkia sateita kestää. Voi surku noita ritarinkannuksia. Toisaalta oli ehkä onni, että olivat jo kunnolla kukassa. Minun nupulliset ritarini nimittäin kaatuivat ihan maata myöten, kun tuuli otti ensimmäisenä lehtiin eikä kukkavarsiin. Yllättävän hyvin ovat auenneet maljakossakin, vaikka vasta muutama alimmainen kukka oli kaatumishetkellä auki. Räkättirastas onkin valinnut mainion pesäpaikan :D Meillä räkätti teki pesänsä hyönteishotellin kukkakatolle, mutta huomasimme sen tekoset ja nostimme pesän pois ennen kuin se ehti munia. Siinä olisi jäänyt kukat kastelematta, jos räkätin olisi antanut pesiä siellä.
    Ei haittaa maratonpostaukset. Niihin uppoutuu niin hyvin, ettei huomaakaan, kuinka pitkälti juttua olikaan. Kesällä tapahtuu niin paljon, että postaukset helposti venyvät pitkiksi, jos ei parin päivän välein kirjoita. Mukavaa viikon jatkoa ja poutaisempia päiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pionitelttoja en ole koskaan ennen rakentanut, miehen kanssa niitä kyhäiltiin useampikin ja olisivat hyvin auttaneet, jos ei noita rankkasateita olisi tullut jatkuvasti lisää. Linnunpesä hyönteishotellin kkatolla olisi ollut vähän kuin ruokalautasella, siinä olisi ollut evästä poikasille todella lähellä:) Minäkin suunnittelin siirtämistä, mutta oli räkätti rakentanut niin tiukkaan ruusunoksien haaraan, että ei sitä ehjänä olisi pois saanut ja pikkuruiset munat oli jo pesä pohjalla. Mitäpä tuo haittaa, siellä kuuluvat ruokaa pyytelevän, kohta jo varmaan lentoon pyrähtävät. Vaan saattavat saada vielä vettä niskaansa, kun lauantaiksi on luvattu taas oikea rankkasade:( Mukavaa viikkkoa sinullekin!

      Poista
  9. Ihanaa kukintaa! Mutta surku nuata ritaria. Enoo tajunnu eres tukia omiani, muttei tääloo tuallaasia myräköötä ollukkaa, vaikka vettä o tullu viikon liki joka päivä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos en varmasti tietäisi, että pihalla ei ole lapsia leikkinyt, niin epäilisin jotakin norsupalloa, joka on tömähtänyt kukkien päälle. Ei tuommoista ole koskaan ennen täälläkään tapahtunut.

      Poista
  10. No kyllä myräkkä on kohdellut rajusti kukkia. Minä onneksi tuin kaikki korkeat perennat. Päivänliljoja en tukenut mutta eivät tukea tarvitsekkaan niin ja punalatvaa en ole tukenut mutta jääkin paljon matalammaksi tänä vuonna kuivuuden takia. Ruusut on sinulla tosi kauniita. Runkoruusu kyllä saa erikoista ihailua. Sateensattuessa on täällä jatkettava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sade on tullut kovalla voimalla ja runsaasti. Minullakin oli kukkaset osin tuettuna, mutta kukinnot olivat niin märkiä, että painoivat varret poikki, vaikea sanoa, mistä kohtaa olisi pitänyt tukea, jotta olisivat pysyneet suorana. Vaan nyt ovat ilahduttaneet maljakossa. Runkoruusuista ja niiden kestävyydestä olen kyllä iloinen:)

      Poista
  11. Ihanaa katsella kukkivia pioneja. Meillä ei ole enää yhtään. Kaikki kukat ohi tältä vuodelta. Tänä vuonna tuntui kukintavaihe olevan lyhyt. Oletko sinä huomannut?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukinta oli tosiaan lyhty ja meillä ainakin sitä entisestään lyhensi kaatosade, joka tömähti vuorokauden aikana vieden mennessään kaikki pionit, joit en ollut suojannut. Mutta moni on valitellut aivan samaa - olisikohan kesäkuun helteillä ollut osuutta nopeaan kukintaan? Muutama jäljellä oleva on sivunupuista avautunuteita.

      Poista