sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Kiviä ja sipuleita

Viikolla keskustelin itseni kanssa; "Mitähän oikein luulet tekeväsi?" Etupihamme on murheenkryyni, se aukeaa idän ja pohjoisen kantille, ja siten on varjossa suurimman osan päivää. Sisäänkäynnin vieressä sade ei pääse kastelemaan siihen istutettuja kasveja. Kuinka monenlaiset kukkaset siihen onkaan vuosien varrella koetettu saada kasvamaan. Nyt sain idean repiä kaiken pois - myös mullan! Ja tilalle suodatinkangas, hiekkaa ja kiveä. Ja päälle kukat ruukuissa. 
Eipä ollutkaan mikään pikkuinen yhden illan homma! Syreenipensaan juurta koko kuiva maa täynnä, hiekka loppui kesken, samoin kiviä oli liian vähän, ja lisäksi säätiedotus lupasi reipasta sadetta....




Mutta sain kuin sainkin homman tehtyä, lisää hiekkaa ja kiviäkin - sekä miehistä apua tuli seuraavana päivänä, ja lopputulos näyttää paljon paremmalta kuin ennen urakkaa.

Toki saattaa olla, että kyllästyn nyppimään pudonneita lehtiä kivien joukosta. Olisikohan seuraavaksi jo betonin vuoro...


Kukkasipulit ovat odotelleet tyynesti vuoroaan, viikonloppuna niillekin on löytynyt paikat uusista kukkapenkeistä, joita olen syksyn mittaan rakennellut.


Nyt tuntuvat yöpakkaset tulevan toden teolla, viimeiset kukkaset pelastettava maljakkoon ja siirryttävä sisälle tunnelmoimaan.





Ihanaa, syksyistä, värikästä viikkoa!

2 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Tuntuu aina hyvältä, kun saa jonkun projektin valmiiksi. Kiitos, kun tulit lukijakseni, tämä puutarhaharrastus on niin ihanaa, että rohkaisin mieleni tuon blogikirjoittelun suhteen ihan sen vuoksi, että jää niin paljon kauniita hetkiä muille jakamatta!

      Poista