Metsäpuutarhan valtaajat

 Muutama vuosi sitten perustettu metsäpuutarha ei nyt näytä lainkaan siltä, mitä suunnittelin. Toisaalta ei se näytä huonoltakaan, mutta erikoiselta se näyttää! Kun raivasin aluetta tuleville kasveille ja siivosin metsää aiemman omistajan jäljiltä (mm. useamman kilon lasia ja kaikenlaista ruostunutta metalliromua), silmissäni siinteli alppiruusujen täyttämä metsikkö. Kyllä siellä nyt kasvaa myös alppiruusuja, mutta taimet ovat pieniä ja kukintaa saadaan vielä odottaa. 

Toukokuun loppu 2023

Kun kasvit ovat vielä pieniä, on kaikilla myös runsaasti tilaa levitä, jos vain halua riittää. Eniten tuntuu viihtyneen tuoksumatara! Se on levinnyt jo isolle alueelle, kukki alkukesästä kauniisti  ja pitkään. Samaan aikaan kukassa oli myös kellukka Mai Tai. Tuolloin valoakin oli enemmän. Nyt puut ovat jo vahvasti lehdessä ja varjoa on tullut lisää.

Kesäkuu 2023

Suuren kiven suojissa kasvavat varjohiippa ja tiarella. Etenkin tiarellan kukinta oli vahvaa ja valloittavaa. Oliisiko merkki siitä, että paikka on sille sopiva?!

Mutta mikä onkaan tuo valtaus, ketkä ovat omineet metsän itselleen? Alue oli kovin tyhjän oloinen vielä toissa vuonna. Niinpä kokeilin, saisiko sormustinkukilla väriä ja korkeuseroja edistämään alueen näköä sillä aikaa, kun varsinaiset perennat aloittelevat kasvuaan. Kylvin valkoisen sormustinkukan siemeniä kuin maamies konsanaan, heittelin sinne tänne uskoen, että ehkä joku itää. Jos yhtään tunnet sormustinkukkaa, niin jo yhdestä kukkavarresta saat tuhansia siemeniä levitettäväksi. Olisipa kaunista, jos alueella kasvaisi joitakin valkoisia kookkaita kasveja, mutta usein sormustinkukkien värit eivät ole sitä mitä haetaan. Koska digitalikset ovat kaksivuotisia, joutuu kukintaa odottelemaan vähän pidempään. Viime kesänä alkoikin näkyä vahvoja lehtiruusukkeita ja uskoin sormustinkukkien lehtien myös samalla suojaavan vielä pieniä taimia talvelta - ehkä myös myyriltä, koska tuskinpa myrkylliset sormustinkukat myyrillekään maistuvat.  

Kun tänä keväänä lumet sulivat, olivat sormustimet viimein valmiina lähtemään uuteen kukkaisaan kesäkauteen. Ja tässäpä tulos:

Keskellä rantametsikköä, pihlajien, leppien ja kuusentaimien seassa kasvaa nyt siis sormustinkukkamaa - ylväänä uskoen vallanneensa koko metsikön! Ja niiden juurella sinnittelevät varsinaiset puutarhan asukkaat. En raaskinut repiä komeita kukkavarsia ennen aikojaan, mutta siementämään en niitä päästä, en ainakaan kaikkia. :D Jatkossakin saavat luvan tulla suojelukasveiksi, koska metsäpuutarhanihan laajenee pikkuhiljaa... Miten tällaiseen puutarhaan aikoinaan on päädytty, siitä voit lukea aiemmista postauksista täältä ja täältä.

Heinäkuun alku 2023

Siirsin kotipihalta myös tuoksukurjenpolvea. Se kukkii siellä valtavasti ja siitä riitti mättäitä myös metsään. Toistaiseksi näyttää viihtyvän, mutta sormustinkukkien juurella on pelottavat oltavat - ovathan ne ihan jättiläisiä pieneen kurjenpolveen verraten.

Mökkitontilta toisaalta siirretyt sinivuokot myös tykästyivät paikkaan, samoin taponlehti, kuunliljat ja vähän kosteampaan paikkaan siirretty kullero New Moon. Se kukkikin todella komeasti tänä kesänä. Oikeasti tämä on sen neljäs paikka, ja nyt vasta taisi löytyä se oikea!

No, tuliko valkoisia sormustimia? Eipä juurikaan. Lila on niin dominoiva väri. Alla olevassa kuvassa näkyy muutama valkoinen, loput ovatkin sitten enemmän ja vähemmän sinililan sävyjä.

Lähellä puutarha-aluetta on kovin kostea paikka. Mietimme, olisiko siinä lähde, kun kaiken aikaa keväällä paikka oli hyvin märkä. Kaivoin jo pienen lammikon, toiveena tehdä metsän keskelle pikkuruinen lampi. Vettä kertyi koko ajan lisää ja vähitellen alue alkoi ollaa laajemminkin haastava liikkua. Palautin kaivamani montun takaisin alkuperäiseen muotoon ja ohjasin veden kulkua puron kautta alemmas tontille. Istutin märimpään kohtaan rannalta siirtämiäni rentukoita ja keltakurjenmiekkoja. Ainakin rentukoille paikka on mieleinen, aurinkoakin riittää ja pohjakosteutta pitkälle kesään. Paikka ehti jo kuivahtaa, joten voi olla, että kevään nopeasti syntyneet hellepäivät vain nopeuttivat maan sulamista ja vesisuonien kohdalle syntyi pieni "tulva", niin kuin kävi pohjoisen joille. Lähipäivien vesisateet ovat nyt kyllä kostuttaneet maan uudestaan. Lähellä tuota paikkaa tuntuu viihtyvän jo aiemmin mainitsemani tarhakullero New Moon. Sen viereen istutin omalle pihalleni aikoinaan eksyneen luonnonkulleron, joka tosin ei nyt kukkinut lainkaan. New Moon on kuin pionin kukka pienoiskoossa!

Joutomaata siis riittää, joten kokeilut jatkuvat. Luonto tekee kaikkensa, että en pääse helpolla! Maa täyttyy nopeasti koivujen, leppien ja pihlajien siementaimista, vadelma valtaa herkästi puuttomia alueita ja kosteikoissa viihtyvä leinikki nauttii olostaan. Sen rönsyt ehtivät nopeasti myös raivattuun kukkamaahan. Tämä on vapaaehtoista harrastusta, vaatii välillä hikeä ja hyttysmyrkkyjä, mutta joka ikinen kerta, kun tulen mökille, kuuluu metsäkävely ensimmäisiin puuhiini. Sanotaan, että metsän ja puutarhan terapeuttiset vaikutukset näkyvät jo muutamien minuuttien jälkeen. Totta joka sana! Linnunlaulun säestyksellä kiertelen metsäistä tonttiamme, huomaan pienet yksityiskohdat ja ihmettelen, miten nopeasti kasvit voivat kasvaakaan, kun niillä on suotuisat olosuhteet. Istahdan hetkeksi ja vain kuuntelen, katselen ja nautin. Eikä tietenkään voi väheksyä järven tuomaa raikkautta ja tuoksuja, sen asukkaita ja elämää eri vuodenaikoina.

 Sormustinkukkien tuoma hupsuttelu ei vähennä mielihyvän tunnetta, nämä vieraat eivät ole uhka.

Hyvää viikon jatkoa!

Muuttovalmis kukkamaa

 

Olen jo aiemmin kertonut muuttoaikeistani ja omasta pihasta luopumisestani. Vielä ei olla lähelläkään sitä ajankohtaa, mutta kasvien muuttoa toteutetaan varsin pitkällä aikajänteellä. Jaan ja siirtelen niitä toisaalle pikkuhiljaa. Ei penkkejä voi tyhjäksi jättää, mutta muutamia harvinaisempia ja merkityksellisiä kasveja aion ottaa mukaani ja niinpä varsinkin kevät ja syksy pitää käyttää huolellisesti muuttopuuhiin. 

Dancing Butterfly -pionit kuvattu juuri ennen juhannusta, nyt alkavat olla jo kukkineet.

Pioneja minulla on ollut aina, vanhimmat mummolan peruja. Viime vuosina olen ostanut uusia harkiten, joten harkiten aion myös jakaa tai viedä muutamia kokonaan pois. Choral Charm -lajikkeet lähtevät varmasti matkaani, samoin syvänpunainen Red Charm. Valkoiset  pionit ovat jo melko kookkaita, joten sieltä riittänee juurenpalat jokaisesta.

Choral Charm

Kun lähden toiseen kotiimme tai mökille, on autossa aina joku /joitakin kasveja matkassa. Onneksi moni kasvi tarvitseekin ajoittaista jakamista. Samalla saan väljyyttä penkkeihin ja toivoakseni istutusalueet muuttuvat entistä harmonisemmiksi, kun samaa lajiketta onkin laajemmalti. Mm. erilaiset kuunliljat viihtyvät puolivarjoisalla ja pohjakosteutta pidättävällä pihallani upeasti. Niistä syntyy myös hienoja ja helppohoitoisia kasviryhmiä. Samoin  kurjenmiekat viihtyvät hyvin. Siinä vaiheessa, kun myyntiesittelyt alkavat (ei kuitenkaan vielä tänä vuonna), ovat kasvit myös osa asuntoa ja poiskuljettaminen ei ole enää soveliasta.

Murheissani tulevaisuudesta pyysin viime syksynä mieheltäni multakasaa, johon päätin hädissäni tuoda kaiken, mitä puutarhasta irtoaa. Sain multaa 14 kuutiota! Rakkauttahan tuossa on! Mutta en sentään lähtenyt siihen kasveja istuttamaan, vaan mies järjesti pihan joutomaalle kaivurin ja kerros raskasta savea  kuorittiin pois. Jos olisin itse ollut paikalla, olisi alueen muotoilu ollut hieman toisenlainen :-D Käsipelillä vaan tuon savimaan kaivaminen on äärimmäisen hidasta, joten päätin antaa olla ja nauttia kuopasta, joka aikanaan täyttyy kasveista! Korjaillaan muotoja sitten myöhemmin!

Mullat lähes valmiina!

Aiemmin samaiselle alueelle on istutettu helmi- ja pylväspihlajat sekä toiselta pihalta siirretty purppuraheisiangervo Diabolo. Niiden takana on tyhjä tila autokatoksen lumien pudotusta varten.

Parikymmentä daaliaa, kaksi syyshortensiaa, muutama perenna ja kesäkukkia

Eräs kesäkuinen viikonloppu menikin sitten mullan kärräämisessä! Osaan aluetta tein happamamman kasvualustan rodomullasta ja havukarikkeesta, siihen siirtyy ainakin atsalea ja muutama syyshortensia. Toistaiseksi olen istuttanut suuren osan daalian juurakoista tuohon penkkiin - saan lisää harkinta-aikaa muiden kasvien siirtoihin. Penkin päähän saattaa tulla kauan haaveilemani purppuraomenapuu. Siinä se olisi näkösuojana naapuritontille eikä estäisi auringonvaloa muilta kasveilta. Päätyyn kaivoimme jo valmiiksi syvemmän alueen, jotta mahdollinen puu saisi hyvät lähtökohdat kasvulleen. Palataan alueelle loppukesästä, kun alkaa olla daalioiden kukinnan aika.

Riskinsähän tuollaisessa uudessa alueessa on; kaupoista kun saa ihan uusia taimia, joita voisi kokeilla omalla pihallaan.. :-D Ja syksyn alet ovat heikko kohtani!  Aika nopeasti sitä ihminen tekee valintoja, kun on istutusaluetta, mihin laittaa uusia tulokkaita. Toisaalta daaliat tarvitsevat jonkun penkin ensi kesänäkin - mihin minä ne sitten istutan?! Multakasaa sentään on vielä jäljellä tämänkin kukkapenkin jälkeen... ;-D

Jan van Leeuwen

Sarahin kukinnot ovat kärsineet kuumuudesta

Kesäkuu on ollut kiireinen ja taas olen tinkinyt blogin päivittämisestä ja toisten blogien seuraamisesta, vaikka molemmat ovat mieluisia. Nyt on loma alkanut, se tuo mukanaan toisenlaista puuhaa, mutta eiköhän blogeihinkin riitä aikaa - jos vaikka sadepäivinä! Sadetta todella jo odotellaan, yksittäiset kuurot eivät vielä riitä maan syvään kasteluun. Äsken oli tulossa ukkonen ja uhkaavasti näytti siltä, että  pionien rimpsuhelmat kastuvat ja repeilevät. Tein pikaisen suojan Sarah Bernhardteille ja Duchesse de Nemourseille. Ovat juuri nyt parhaimmillaan, joten jatketaan vähän niiden juhlapäiviä! Ukkonen kuitenkin kiersi meidät ja pilvi ripautti vain hiukkasen vettä. Suojelen, jos olen kotona, mökille lähtiessäni napsin pionikimpun mukaani :)

Itoh pionin persoonallinen kukinto! Tämä  tulee kuulumaan myös muuttokuormaan!

 Meillä on ollut rippijuhlaa, valmistujaisia ja syntymäpäiviä, (sankareina mm. 55v, 83v, 89v ja 90v!) Kaikki tapahtumat ovat tehneet tästä kesäkuusta iloisen juhlakuun, johon vielä juhannus järven rannalla toi oman lisänsä! Tästä on hyvä jatkaa kesää ja lomaa! Iloista kesää teillekin!

Korsikan jouluruusu ja sen tutummat kaverit

Pihamaalla sinertää taas, ihan kuin viime vuonnakin lemmikkien aikaan! Kun kasvit ovat vielä ryhdissään ja suurin osa aloittaa kukkimisensa myöhemmin, on puutarhassa seesteinen tunnelma. Ei riehakkaan ilakoiva, vaikka kyllähän lemmikkimeri pisaroi iloakin ympärilleen. Siltikin pihaa katsellessa sillä on enemmin rauhoittava vaikutus.

Pikkupihani rajautuu kolmelta sivulta metsään ja yhdeltä sivulta kuusiaitaan. Kun hyvässä maassa kasvavat havu- ja lehtipuut muuttuvat nopeasti kookkaiksi ja varjostaviksi, muuttuvat myös pihan valo-olosuhteet; kesäaikaan aurinko paistaa onneksi korkealta, mutta myöhemmin aurinko jää aina enemmin puuston varjoon. Toisaalta suojaisen pihan pienilmasto on hyvä ja maan kosteus sopiva monelle perennalle. 

Kun tulppaanit lopettelevat kukkimistaan, pikkuruiset lemmikit ovat lähes ainoita tämän hetken kukkijoita - puutarha vetää henkeä ennen suurta värien juhlaa! Sinivalkoisessa Suomi100 - penkissä on sentään muitakin kukkijoita, mm. morsiusleinikki paranee vuosi vuodelta! 

Nyt ovat arovuokotkin alkaneet lisääntyä ja tuoda väriä sinivalkoiseen istutukseen. Varoitettu on, lisääntyvät kovasti, mutta riskeeraan vielä vähän ja koitan muistaa katkoa kukkineet kukat ennen kuin alkavat siementää. Arovuokkojen keskellä kohoaa Mantsuriankärhö, mutta sen kukinta-aika on vielä kaukana edessäpäin.

Korsikan jouuruusu

 Jätetään lemmikit nyt sivurooliin ja kävellään puutarhassa tutkimassa muita esiin nousseita, kasvuun lähteneitä ja hyvin uudessa paikassaan viihtyviä kasveja. Yksi niistä on Korsikan jouluruusu. Kun oikein haluaa jotakin, kuten tämä jouluruusuboomi osoittaa, niin me tilaamme, etsimme, vaihdamme siemeniä, kunhan vaan saisimme harvinaisuuksia ja trendikasveja omaankin pihapiiriimme. Muutama vuosi sitten Mustilan taimipäiviltä en löytänyt  jouluruusuja -paitsi yksi pieni purnukka, jonka kyljessä luki `Korsikan jouluruusu´. Vau, siis jouluruusu, tuon ostan, vaikka onkin vähän tönkön näköinen taimi! Kasvi jurotti syksyn, mutta kas, nousi esiin seuraavana keväänä. Ei kukkinut, mutta eipä juuri kasvanutkaan. 

Jurottamista on jatkunut jo jonkin aikaa, mutta nyt, tänä keväänä tapahtui ihme; varresta alkoi työntyä nuppu, toinenkin...aukeni vihertävä jouluruusun kukka ja nyt niitä on jo useampia. Myös uutta kasvua alkoi työntyä lehden juurelta, joten olisiko Korsikalainen päättänyt jäädä kylmään pohjolaan. Ei tuo nyt kauneuskilpailuja voita, mutta ehkäpä on lajissaan harvinainen. Etsin googlen kautta tietoa kyseisestä lajikkeesta ja löysin seuraavan tekstin:

Helleborus lividus spp. corsicus -laji (syn. H. corsicus ja H. arguntifolius) kasvaa luonnonvaraisena Korsikan ja Sardinian kuivilla metsäaukioilla ja pensaikoissa. Kolmiliuskaisten ja piikkihampaisten lehtien seasta työntyvät 75 sentin korkuiset varret, joiden päässä nuokkuvat vaaleanvihreät, 2,5–5-senttiset maljamaiset kukat. Välimeren ilmastossa tämä komea perenna kukkii joulu–tammikuussa hieman keväästä riippuen, Pohjoismaissa sen voi nähdä kukkivana kasvitieteellisissä puutarhoissa huhti- toukokuussa. ("Jumalaiset jouluruusut" artikkelin sisältö on koottu Kotipuutarhalehden ja Puutarhaliiton yhteistyönä, löytyi Suomela.fi sivustolta). 

Voisiko olla edes mahdollista, että tällainen kasvi, joka viihtyy lämpimässä, selviytyy meidän leveysasteilla? Mutta lehdet ovat kovin piikkiset ja samasta varresta tulevat kaikki kukat. Ehkäpä joku teistä osaisi kertoa, Saaripalstan Saila, kenties? En nimittäin halua elvistellä väärällä kasvilla :D

Jouluruusun toisella puolen on tarha adiantum kiihdyttänyt kasvuaan, meinaa tehdä tänä vuonna jonkinlaisen korkeusennätyksen. Vieressä kasvava Tarleena atsalea joutui talvella jänisten hampaisiin ja siinä ei montaa kukkaa ole tulossa. Sen sijaan Tarleenan toisella puolen kukkii Mahonia kauniisti ja nyt ei tullut kevättalvista kuivumistakaan, joten siitä olen iloinen!

Mahonia on yksi lempikasveistani kiiltävien ikivihreiden lehtiensä ansiosta. Kukinta on bonusta, samoin syksyllä tummanpunertavaksi muuttuvat lehdet, joista saa loistavaa kranssi- ja asetelmamateriaalia.

Rotkolemmikki Jack Frost asustaa vasta toista vuotta puutarhassa, muuta selvästi viihtyy ja kukkii lemmikin kaltaisilla kukillaan. Hassua muuten, että kaihonkukat, rotkolemmikki ja tavallinen lemmikki ovat kukinnoltaan likimain saman värisiä ja -näköisiä, myös kukinta-aika mätsää samaan aikaan. Ei haittaa, kauniita ovat kaikki!

Tiarella  Pink Skyrocket

Rotkolemmikin edessä tanssahtelee hentoinen tiarella, tähtikukintoineen. Otin toissa syksynä jakopalan tiarellasta ja vein mökille metsäpuutarhaan. Se kukki siellä viime viikolla vallan vimmatusti - kuvaaminen vaan unohtui. Mutta on hyvä tietää, että tätä kasvia voi jakaa ja todellakin se viihtyy happamassa maaperässä.

Näitä lemmikkejä ei oikein voi välttää missään kuvassa! Vanhan kannon ympärille hankin muutama vuosi sitten kaksi lamoherukan taimea. Oli syksy, ja ne loistivat puutarhamyymälän perukoilla punaisena ja se oli siinä, heti syntyi kaupat! Nyt kuusen kantoa ei enää näy missään, on jäänyt herukoiden - ja lemmikkien uumeniin. Toivottavasti tämä paikka on myös syksyllä kuvaamisen arvoinen. 

Jos on pienemmät kasvit intoutuneet kasvamaan, niin riehakkaasti tuuheentuu myös hevoskastanja! Sitä on leikattu varsin reippaasti, sillä tyhmyyksissäni istutin sen aikoinaan, parikymmentä vuotta sitten, liian lähelle rajaa. Nyt se yltää jo kuusiaidan yli ja saan varmasti pian haravoida naapurinkin pihan :D Eihän hevoskastanja ole pienen pihan puu, mutta kun lasten vaari sen aikoinaan pihastaan pienenä purkkitaimena antoi, niin en ole vielä tohtinut sitä kaataakaan. Jätän homman seuraaville omistajille tai sitten naapuri tekee joku yö sahan kanssa retken pihallemme.

Päätypihalla seesteinen tunnelma tuntuu erityisesti. Oikeassa yläkulmassa näkyy lamoherukoiden valtaama kannon kohta. Puun kaatamisen jälkeen on tämä osa pihaa uudistunut paljon, sillä suuri kuusi varjosti ja vei voimaa kaikilta kasveilta. Lainsuojattomat kurtturuusut saivat lähteä ja tilalle syntyi uusi istutusalue. Keskellä peittokurjenpolvet viihtyvät syyshortensia Vims Redin ympärillä ja vasemmalla suorivat kotkansiipisaniaiset komeita siipiään. Kanukkakaaren alta päästään takaisin piha-alueelle.

Kuvaamispäivä oli pilvinen, mutta aurinkoisella eivät valkoiset ja hennon siniset erotu sitä vertaa. Tämän hetken kukkijoiden onneksi viileät säät pidentävät niiden kukintaa, mutta ei kukaan näin kylmää kesäkuun alkuun halua! Piti kannella istuttamattomia taimia sisälle yöksi.  Toisaalta aika hyvät työkelit, niin puutarhassa kuin lomaa odotellessa... :D

Onnea kaikille koulunsa päättäneille ja ammattiin valmistuneille, ihanaa alkavaa kesäkuuta!

Poksahteluja ja kevätkävelyjä

 Viikonloppuna hemmoteltiin niin äitejä kuin koko kansaa kauniilla ja lämpimällä säällä! Vielä viime viikon alussa oma puutarhani näytti vihreältä, mutta kovin montaa kukkijaa ei krookusten jälkeen ollut avoinna. Vihdoin loppuviikosta alkoi pirskahdella värejä ja poksahdella tulppaaneja ulos nupuistaan!

En muistanut edes istuttaneeni uusia tulppaaneja, ja ihmeellisesti osa vanhoista onkin vain lisännyt kukintojaan. Kuten yläkuvassa oleva vierailija Suomi100 -penkissä! Muutama vuosi sitten huomasin yhden punaisen tulppaanin tuossa sinivalkoisten joukossa, toisena vuonna kukkia oli kolme ja nyt lähes 10! Ajattelin ensimmäisenä kesänä, että kukkikoon, ei se enää ensi vuonna ilmesty, vaan vierailevasta rimpsuhelmasta onkin tullut vakituinen asukas. Vaikka onkin kaunis, niin voisi kyllä siirtyä muiden samankaltaisten joukkoon, sillä niitäkin on tänä keväänä uskomaton määrä!

Selailin viime syksyn sipuleiden etikettejä, ja olinhan sittenkin kätkenyt maahan parikymmentä kerrattua Viking tulppaania, niiden poksahtelua kuunnellaan näinä päivinä!

Kovasti on puuhaa näin keväällä, eivät meinaa riittää tunnit iltaisin, työpäivän jälkeen. Ikkunat ja terassit huutavat pesua, ensi talven halot pinoamista ja talvehtimassa olleet kasvit hinkuvat päästä valoon! 

Ensi talven puut on nyt pinottu katoksen alle suojaan kuivumaan!

Puutarhahuone on nyt pesty, tomaatintaimet istutettu ja daalioiden juurakot odottelevat siellä kesäkuuta, jolloin ne on tarkoitus istuttaa maahan. Suurimman osan hain vasta viime viikolla kellarista, joten kaikissa ei näy edes kasvun alkua.

Kuva otettu ennen siivoamista ja tomaattien istuttamista.

Viiniköynnös on jo ilahduttavasti vahvan kasvun alussa, kukkanuput pursuavat lehtien välistä -satoa odotellaan elo-syyskuussa!

Puutarhahuoneen ulkopuolella on jo hyvä pörinä! Luumu- ja päärynäpuu kukkivat runsaasti ja pörriäiset iloitsevat! Jo useamman vuoden palvellut hyönteishotelli on varsin ahkerassa käytössä! Etenkin hotellin pienimmät huoneet ovat täyttyneet ja tyhjentyneet upeasti, ei mies tehnyt turhaan ötökkähotellia! <3

Sitten hetkeksi kevätkävelylle:

Marketan unikot!

Viime viikolla pääsin vierailemaan toisen harrastajan puutarhassa; Kotikulmillamme on koottu fb-ryhmä kasveista ja puutarhanhoidosta kiinnostuneille ja välillä järjestetään taimien vaihtopäivää tai puutarhavierailuja. En ole näissä tapaamisissa aiemmin käynyt, mutta nyt otin vastaan kutsun kevätkävelylle Marketan kauniiseen puutarhaan, jossa olikin paljon nähtävää ja pääsin tapaamaan toisia kasveista innostuneita! 

Marketta on puutarhaharrastuksensa ohella taitava keramiikka- ja risutöiden tekijä ja niinpä kasvien lisäksi saimme ihailla monenlaisia pieniä askartelutöitä, jotka oli sijoitettu upeasti kasvien joukkoon. Marketan piha oli kaunis ja aurinkoinen ja osa kasveista oli iloisesti siementänyt laajemmallekin piha-alueelle. Puutarhuri jakoikin auliisti nukkapähkämöitä, päivänliljoja, kaihonkukkia ja monia muita kasveja halukkaille.

Sammakkoprinssejä tungokseen asti :D

Blogi tuntuu edelleen olevan se kohta, josta joudun tinkimään, kun ei aika ja voimat riitä. Yhä vähemmin vetää tietokone puoleensa, Instagramin helppous vie voiton, kun haluaa jonkin puutarhahetken toisille jakaa. Kuitenkin yhteistä on ilo ja nautinto puutarhapuuhien ja kasvien äärellä, ja nyt onneksi oli sadepäivä, niin koneenkin äärellä malttoi hetken viivähtää. Koko ajan meinaavat valokuvat olla jäljessä, kun eilen otetut kuvat tuntuvat tänään jo ikivanhoilta - uusia poksahteluja syntyy nyt pikavauhdilla!

"Riviin järjesty!" Miten ovatkin noin hassusti kasvaneet!

Hyasintitkin ovat olleet hyvässä kasvussa. Pink Surprise, Delft Blue ja Blue Jacket kukkivat muhkeilla kukinnoilla. Enpä olisi liki 40 vuotta sitten uskonut, kun kävin Hollannissa katsomassa valtavia kukkapeltoja, että joskus minullakin olisi oma Keukenhof! :D Voisihan tuon retkenkin päivittää, niin kaunis paikka se oli!

Työntäyteisiä puutarhapäiviä, rentouttavia kevätkävelyitä ja iloisia poksahduksia sinunkin puutarhaasi!