Elonmerkkejä

Mitenkäs tässä näin on päässyt käymään: blogini on viettänyt hiljaiseloa liki kolme viikkoa! Oma elämä on ollut poikkeuksellisen uuvuttavaa, vaikkakin mielenkiintoista ja antoisaa.

Syksyllä ruukkuihin istutetuissa sipuleissa on näkyvissä vahvaa heräämistä!

Selitys löytyy osittain arkisesta päivätyöstäni. Olen elänyt vuoden kiireisimpiä aikoja ja kaikki paukut olen käyttänyt tärkeisiin palavereihin ja paperitöihin. 

Isokirjopeipit kylvin ensimmäisten joukossa, itivät nopeasti, mutta kasvavat vielä hitaasti.

Olen yrittänyt kuitenkin pitää huolta itsestäni harrastamalla liikuntaa hiihdosta lihaskuntotunteihin sekä kulttuuria  kansallisbaletista konsertteihin. Valokuvauskurssi on myös jatkunut edelleen. 

Kouvolan kävelykatua kuvattuna sateisessa illassa.

Viikonloppuina on ollut sosiaalista elämää, itselle tärkeiden ihmisten tapaamisia. 

Kelloköynnökset 27.2.,kylvetty 2vkoa sitten.

  Mutta kasvimaailmassa on hiljaista; kylvöjä olen toistaiseksi tehnyt niukasti. Kelloköynnöksistä siniset taisivat itää jok´ikinen, valkoisista ei yksikään. Miksiköhän nuo valkoiset ovat niin haasteellisia?

Olin varma, ettei miljoonakellosta viime syksynä otetut siemenet idä, ja ripottelin reilusti niitä astiaan. Erehdyin ja nyt minulla on tulossa miljoona miljoonakelloa! Pieniä ovat, joten odotellaan, alkavatko kasvaa vai kuolla kupsahdella.

Ahkeraliisat pettivät täysin, kolme surkean pientä alkua! Ehkäpä laitan vielä uuden kylvöksen. Nyt lattialämmityksen päällä ovat itämässä violetit tulikukat, muutama tomaatti, astereita ja samettiruusuja. En enää malttanut odottaa:)

 

 

Pelargonioita olen alkanut siirtää kellarista valoon. Muutaman leikkasin jo pari viikkoa sitten ja niissä on runsaasti uutta vihreää. Osan leikkaan vasta myöhemmin, kunhan ensin vaihdan mullat ja annan niiden hetken toipua.

 Varastossa talvehtivat muraatit upeasti! Viime syksynä laitoin ruukuissa talvehtimaan myös useita kärhöjä. Myivät niitä loppukesällä jopa euron kappale, joten aina kannattaa kokeilla. Muutamassa näkyy jo elonmerkkejä, ihanaa!

Se, mistä olen aikaa karsinut, on blogi. Kun ei ole ollut erityistä kerrottavaa, ei myöskään ole ollut voimia alkaa keksimällä keksiä aiheita.

Olen missannut myös monta hyvää postausta teiltä muilta puutarhabloggareilta, en ole näiden viikkojen aikana moniin päiviin käynyt lukemassa mitään. Jospa nyt ehtisin paremmin, kun työkiireet hieman hellittivät ja on muutama vapaapäiväkin. Voi alkaa nauttia heräävästä keväästä, paitsi omalla pihalla, jossa on edelleen metreittäin lunta. Mutta aina ne ovat kesäksi sulaneet:)

Meillä vietetään viikonloppuna esikoisen kolmekymppisiä ja viedään mummoväkeä musikaaliin:) 

Mukavaa loppuviikkoa kaikille!