Puuhastelua

 

 Taas on aika tietokoneen ääressä ollut kovin vähäistä. Toimintaa sen sijaan on ollut sekä sisällä että ulkona. Kaksi upeaa viikonloppua vierähti mökkimaisemissa ja voi, miten nautin, kun sain vielä hiihdellä järven jäällä auringon paisteessa! Etenkin viime viikonloppuun osui loistavat hankikantokelit, joten heikoilla luisteluhiihdon taidoillanikin viiletin pitkin järvenselkiä! Eipä haitannut lumikerrokset mökkipihalla, enkä jaksanut harmitella kotipihan kinoksia.

 

Kotona ei siis todellakaan viherrä puutarhassa minkäänlainen piippo. Kun on suojaisa pihapiiri ja sinne  lumet laskeutuvat, eivät ne koskaan sieltä ole pois kiirehtineet. Saan siis odotella tovin pihahommien suhteen. Mutta taimipöydällä kyllä riittää kasvattettavaa ja pian on taas uusien kylvöjenkin aika. Taimihuoneen lämpö on melko alhainen, joten kovin nopeaan eivät taimet ole kehittyneet enkä ole vielä aloittanut koulimisia. Osasin tänä vuonna kylvää siemenet hiukan harvempaan ja hiukan vähemmän, joten pikku taimilla on vielä tilaa kasvaa kaverien kanssa. Siltikin tulee ruukkujen kanssa olemaan haasteita, mihin saan taas kaikki mahtumaan!?

 

 

On ehkäpä liian enneaikaista hehkuttaa onnistumisilla, mutta tänä vuonna itivät hyvin ainakin  koristeporkkana Dara, ritarinkannukset, kesäleimut, petuniat ja tietysti leijonankidat! Riittävästi on tulossa  myös värinokkosta ja revonhäntiä. Ahkeraliisojakin on jonkin verran, mutta niiden kasvuunlähdöstä ei vielä voi olla varma. Muutama syyssädekukan taimikin on ilmaantunut mullan pinnalle. Kahden pihapiirin ja yhden mökkipihan kukittamisessa on hiukkasen puuhaa ja ei se ostotaimilla onnistuisikaan.

 

Viimeiset kukkaset avautuneet, kukinta on jatkunut jo liki kuukauden!

Kukkiihan meillä sentään joku! Marraskuun kaktus intoutui kehittelemään hurjan määrän nuppuja, kun oli taas joutunut kovin laiminlyödyksi. En ole viherkasvien kanssa parhaimmillani, mutta olen sattunut valitsemaan sellaiset kasvit, jotka taas ovat parhaimmillaan mahdollisimman heikossa mullassa ja huonolla kastelulla. Samalla, kun otin kuvia kaktuksesta, huomasin, että sen yläpuolella roikkuva posliinikukka tekee myös nuppuja, vaikka ruukussa ei todennäköisesti ole ravinnon hitustakaan, juurta ehkäpä koko amppeli täynnä. Mitä heikompi hoito, sen kukkivampi lopputulos!

Mökillä ollessamme tehtiin taas joka keväisiä polttopuusuunnitelmia ja kaadettiin muutama suureksi venähtänyt leppä. Sain hienoja norkko-oksia, joita voi hyödyntää vaikka asetelmiin.  Yhden teteruukun ostin puutarhahuoneen somistukseksi, mutta poishan se sieltä on otettava ensi viikoksi, kun lupailee kovia yöpakkasia. Eivät siis alene hanget pihamaalta ensi viikollakaan!

 

Kuinka kauan kestääkään, että ollaan tässä vaiheessa: Hiirenkorvat hulmuavat koivuissa! Nämä toin mökiltä puolitoista viikkoa sitten! Myös mustarastaan huilu on soinut jo muutaman viikon, joten uskottava se on, että kevät on tulossa!

 

Hyvää viikonloppua! Ovathan talvivaatteet vielä lähettyvillä?!

Hybridipelargoneja

 

 Kerroin viime postauksessa, että kävin siemenkaupoilla. Samalla reissulla Kuusankosken pikkuruisessa Viherrinkimyymälässä Viherpisteellä oli juuri tulleita pikkutaimia, joiden ääreen myyjän kanssa tietysti pysähdyimme. Viime vuonna tilasin joitakin pikkutaimia ja onnistuin kasvatuksissani niinkin hyvin, että kaikki menehtyivät! Osa kuoli saman tien, kun otin ulos pakkauksesta, joten en taida ihan kaikkea ottaa itselleni noista tappioista, mutta nyt sain hyvät kasvatusohjeet ja kotiin tuomisina oli sekä lumihiutaletta että siniviuhkon taimia. Olivat juuri tulleet Ansarin kasvihuoneilta ja nyt ovat olleet reilun viikon taimimullassa - edelleen hengissä!

 

 

Puutarhamyymälässä oli kaupan myös runsaasti pieniä pelargonian taimia. Kun taimi maksaa 1,50e, niin mieli ostosten tekemiseen kasvaa vahvasti. Naureskelimme myyjän kanssa, että kun on hybridiautoja, niin miksei myös hybridipelakuita! Kasvi on pystykasvuisen ja riippapelakuun välimuoto, voidaan siis kasvattaa sekä ruukussa että amppelissa. Niinpä kotiin lähti kaksi hybridiä, joista pitäisi ajan mittaan kehittyä vaaleanpunakukkaisia pelargoneja! Minulla taitaa olla jo ennestään tummanpunakukkainen hybridi, kasvutapa ainakin viittaa sellaiseen.

 

 

Vanhat pelargoniat on haettu kellarista, leikattu pikkutapeille ja aloitettu kastelu ja suihkuttelu. Uskon, että kaikki lähtevät hyvin elämään!

Samalla, kun pelargoniat tulivat kellarista valoon, pääsivät myös talvetetut jättiverbenat aloittelemaan uutta kasvuaan. Muutaman jätin edelleen kellariin, mutta kaikissa oli vihreitä versoja jo valmiina, joten ovat selvinneet hengissä läpi pimeän talven!

Siniviuhkon ostotaimi

Lumihiutaleiden taimet olivat jo kertaalleen latvottuja tullessaan myyntiin.

Kesäkukka-asetelmista voisi olla jo melko suuri osa valmiksi kasvamassa, mikäli nämä pikkutaimet selviävät kesään asti :) Itäpuolelle taloa istuttelen ahkeraliisaa ja lumihiutaletta, siellä ei aurinko juurikaan näyttäydy. Varastossa on talvehtimassa lankaköynnöstä ja murattia, niillä saa hyvää vihreyttä ruukkuistutuksiin. Kuumalle etelän puolelle taloa suunnittelen laittavani siniviuhkoja ja pelargonioita, sillä ne sietävät hyvin koko päivän paahdetta. Samettiruusut kasvatan siemenistä. Kerrattukukkaisia petunioita laitoin nyt kolmatta kertaa siemenkylvöihin ja taimet ovat juuri ilmestyneet mullan pinnalle :) Hurmesilkkiheinät ovat myös talvetuksessa ja värinokkoset kasvamassa. Kun lisäksi vielä talvehtimassa olevat kaksi runkoruusua pääsevät esille, ei montaa kesäkukkaa enää mahdukaan rappuselle tai ovenpieleen amppeliin. Mutta kesään on vielä aikaa ja kaikkea voi tapahtua...!

 

 

Loppuun vielä postin tuoma ihana kirje! Sain yllätyslahjan Minnalta Hiidenkiven puutarhassa -blogista; Hän oli tarkkaan miettinyt puutarhamme prinsessaa ja hänen sänkyään. Lainaanpa tähän Minnan korttiin kirjoittaman tekstin: "Hunajakukan siemenet nähdessäni tuli heti mieleeni, että puutarhaprinsessasi voisi ilahtua pehmeän pörheästä, siniliilasta tyynystä, joka houkuttelee perhosia ja lempeää unimusiikkia soittavia kimalaisia. Ehkä prinsessa katselee sängyssä loikoillessaan tuulessa keinuvia unikoita ja näkee pian kauniita kukkaisia unia". Kortin mukana oli suloisen kauniit unikon- ja hunajakukan siemenpussukat. Kiitos, Minna, ihanaa, kun lähdit mukaan mielikuvitusretkelle satumaahan!

 

 

Nyt luvataan keväisiä säitä ja auringonpaistetta. Jokohan lumipeite alkaisi madaltua!  Hyvää viikonloppua taimitarhureille ja kaikille keväästä nauttiville!

 

Kohti kevättä!

 Eihän tästä auringonpaisteesta voi seurata muuta kuin valtava innostus uudesta kasvukaudesta! Välttelin kylvöhommia koko helmikuun, suunnitttelin vahvasti suorakylvöjä ja jätin multapussit ostamatta. Vaan kuinkas kävikään, kun maaliskuun aurinko kirkasti sään ja tuli muutama vapaapäivä: Painelin heti aamuyhdeksältä Kuusankosken Viherpisteelle, Viherrinki-puutarhamyymälään, missä on jättivalikoima simeniä ja juuri tulleita pikkutaimia! Kylvömullat ja pari nippua tulppaaneita Rustasta ja siinä sitä ollaan, keskellä taimihöperyyttä!

 

Aiemmin talvella kertoilin kesän kylvösuunnitelmistani ja edelleen olen vahvasti sitä mieltä, että satsaan leikko- ja kuivakukkiin. Toki tomaatit istutetaan kasvihuoneeseen ja kesäkukka-amppelit ja -asetelmat rakentuvat osin kaupan-, osin omista kasvatuksistani. Leijonankidat ovat kiitollisia kukkijoita ja niiden esikasvatus onnistui viime keväänä hyvin - paitsi, että kylvin liian tiheään ja kouliminen olikin sitten jo toinen juttu! Nyt ostin kahden eri korkuisina kasvavia. Pidemmistä saa hyvää lisää kesäkimppuihin, lyhyemmät sopivat vaikka kukkapenkkien täytteeksi.

 

Nyt ostosiemenien joukossa oli myös suorakylvöihin tarkoitettuja ikikukkia. Aiemmin, kun kuivakukat olivat suosiossa, kylvimme äidin kanssa kotona paljonkin olkikukkia ja ikiviuhkoja suoraan maahan ja hyvin ehtivät kukkaan loppukesästä.1980-luvulla olikin kova kuivakkukkabuumi. Meillä oli pienimuotoinen pellavapeltokin, josta saatiin moneksi vuodeksi kuivakukka-asetelmiin herkkiä pellavan siemenkotia. Sitten tuli totaalinen kyllästyminen noihin kuivakukkasiin, kunnes taas kranssit ja asetelmat ovat 2020-luvulla nousseet uuteen kukoistukseen.

Vanhoja siemeniä löytyy kotoa vaikka kuinka paljon, omista samettiruusuista ja tuoksuherneistä olen myös ottanut runsaasti siemeniä talteen, joten kaikkea ei tarvitse ostaa uutena. Mutta kylvötila sen sijaan tulee taas loppumaan ja toukokuu onkin yhtä purkkikaaosta!  Nyt multiin pääsivät ainakin ahkeraliisat, revonhännät, syyssädekukkaset ja petuniat. Rikkaporkkanaakin laitoin esikasvatukseen, vaikka viime keväänä en onnistunut lainkaan sen kasvatuksessa. Pääosa esikasvatuksista saa odotella vielä muutaman viikon, sitten pääsevät  mm. tomaatit, sammarit ja leijonankidat aloittamaan kasvunsa. 

 

 

Koko alkukuun ovat huikean kauniit säät houkutelleet ulkoiluun ja olenkin käynyt hiihtämässä päivittäin. Puutarhahuoneen ulkopuolella on edelleen valtavat lumikinokset ja viiniköynnös uinuu tietämättömänä ympärillä tapahtuvasta. Sisällä huvimajassa aurinko jo hetken lämmittää ja ajatukset rientävät kohti kevättä. Nyt on oltava mielekästä tekemistä ja uskoa tulevaisuuteen, vaikka meitä koronapandemian jälkeen koetellaankin uudella hirvittävällä tavalla! Toivoa tuokoon uusi kevät, uusi kasvukausi!

Hyvää maaliskuun alkua!

Prinsessan sänky

  

Meidän puutarhassamme taitaa asua prinsessa! Tai ainakin niin luulen, koska hän on tuonut vuoteensa sinne. Miksikö epäilen hänen olevan prinsessa? Kuka muu nukkuisi sellaisen kauneuden ja kukkameren keskellä, sängynpäätykin täynnä ihanaa tuoksuhernettä!

 

 

 

Olin taas joskus avannut suuni ja kertonut haluavani vanhan sängyn puutarhaamme, jos siis sellaisen vain löytäisimme. No, mies teki työtä käskettyä ja sellainen sänky löytyikin ihan läheltä! Oli ollut jo melkoisen kauan ulkosalla, joten vahva ruoste kattoi koko komeuden! Ei siis haittaa, vaikka edelleen on taivasalla.

Sängyn paikkaa on jo vaihdettu muutaman kerran, enkä vieläkään ole varma, jääkö se nykyiseen kohtaan pidemmäksi ajaksi. Pulmana on sängyn vieressä oleva (kamalan värinen) telttatalli, jonka poistamiseen en ole tahdonvoimastani huolimatta pystynyt vaikuttamaan - vielä! Olen toivonut tuohon näkösuojaksi seinää, johon prinsessa AnelmaUnelma voisi ripustaa peilin ja jotakin muuta mukavaa.... Seinäke tekisi tästä puutarhaan huonemaisen tilan, jonka ympärille voisi tehdä muutakin kasveihin liittyvää koristetta.

 

 

  Sänky on päästä jatkettava, joten siihen saisi jonkin verran suuremmankin kasvi- tai kukkamaan ja ruudutus helpottaisi taimien kylvöä. Toistaiseksi on ollut vain tyyny ja peitto! Alkukesällä kukkivat lemmikit ja odottelenkin, jospa olisivat kylväytyneet niin runsaasti, että saisin tulevana kesänä kauniin sinisen päiväpeiton <3

 

Toissa kesän vuodevaatteet

 

 

 

 Prinsessan sängyllä kasvaa siis tuoksuherneitä. Toissa kesänä herneet kasvoivat niin valtavasti, että kaatuivat kukikkaan sängynpeiton päälle kokonaan! Myös samettikukkien kasvu oli niin mahdotonta, että tyynynpäälliseksi tarkoitetut siniviuhkot katosivat tyystin. Toisessa päädyssä kasvoi kelloköynnöstä, joka kuitenkaan ei jaksanut kukkia. Tuoksuva hansaruusu valloitti toisen laidan ja ahtaaksi kävi sängyn paikka.

 

 Viime kesänä sänky siirrettiin lavakasvimaan viereen. Mietinkin, että laittaisin siihen erilaisia hyötykasveja, mutta toistaiseksi kukikas peitto näyttää kivemmallta ja niinpä viime kesän peitto syntyi siemenistä kasvatetuista leijonankidoista ja pikkusamettikukista.

 

Ei tillipäätykään voisi olla hassumpi - sekin tuoksuu ihanalle!

 

 

Ilkikurisuus iski aikoinaan, kun teimme betonitöitä puutarhaan. Erään vanhan tädin jäämistöstä oli kulkeutunut säkillinen räteiksi tarkoitettuja vanhoja vaatteita, joukossa lahkeelliset pöksyt. Nepä ikuistettiin betonivelliin ja siinäpä prinsessalle oivat pöksyt!  Vallan usein ovat kuivumassa sängynpäädyssä!  

 

 

 

 

 

 

Syyskuussa toinen sängynpääty katosi mahtavasti kasvaneiden isosamettikukkien taakse. Leikkokukkakimppujen materiaalia prinsessan sängyn koristukset tarjosivat runsaasti! Nyt pitäisi alkaa suunnittelemaan uutta peittoa ensi kesäksi. Tekisikö iloisen kirjavan, vaiko enempi yksivärisen? Ruudullisen vaiko raidallisen? Sadetta pitää sietää ja liian korkeat kaatuilevat ikävästi. Olisiko ehdotuksia?

 

 

 

 

 

Tuoksuherneiden siemeniä otin pitkin kesää talteen, mutta täytyy hankkia joukkoon jotakin uutta väriä. Selvästikin prinsessalla on samankaltainen maku kuin minulla :-D Täytyy vaan toivoa, ettei mene herne nenään tai patjan alle - siitä kun ei hyvä seuraa !

 

Mukavaa viikkoa kaikille!

 

 

Lämmintä ystävälle, tai ihan vaan itselle!

 Ystävänpäivä sattuu meillä talven keskelle, kylmään pakkaseen tai räntälumen keleille. Niin tai näin, silloin on villasukka-aika! 

Omat kutomiseni ovat pitkälti sukkaa ja lapasta, omaan ja lähimmäisten käyttöön. Kaikkea ei muista kuvata, etenkään joulun alla. Eikä toki ole tarpeenkaan. 

 

Jämälangoista ja inspiraation viemänä syntyy suurin osa tuotoksista, mutta on minulla muutama kirjakin, josta opettelen tekemään ohjeen mukaan. Pitsineuleet ovat erityinen haasteen paikka, mutta on tänä päivänä niin upeita kirjoneuleita, etten niiden tekemistä edes harkitse. Oikein naurattaa, kuinka paljon olisinkaan saanut neulottua, jos en jokaista sukkaa ainakin kerran jostakin kohtaa pura :-D

Pitkävartisia sydänsukkia aloin tehdä ihan ystävänpäivä mielessä. Niissä on elementtejä Anelma Kervisen lanseeraamista Anelmaisista, mutta valmista mallia ei minulla ollut.

 

Merja Ojanperän Haiku sukat olivatkin suhteellisen helppo malli, väri vaan ei miellytä omaa silmää, mutta olen joskus saanut ison erän tuota turkoosia Nallelankaa, joten sillä oli hyvä harjoitella. Olen itse villasukkien suurkuluttaja, syksystä kevääseen on kotona aina villasukat jalassa. Työkenkiin en niitä tunge, mutta ollaan paljon mökilläkin ja siellähän villasukat ovat ihan ehdottomat tällaiselle vilukissalle.

 

Nilkkaan tuleva sydämen muotoinen pitsikuvio oli myös nopea neuloa. Yksivärisessä langassa kuvio olisi tullut paremmin esille, mutta kun tätäkin raitalankaa oli juuri sopivasti, niin tulipa taas yksi harjoituspari, eiköhän ne jollekin kelpaa. Luulin tietäväni, mistä löysin ohjeen, mutta enpäs vaan löytänytkään enää. Jos tunnistat kuvion, niin vinkkaa minullekin :D

 

 

Muutamat miesten käsiin sopivat lapasetkin tuli alkuvuodesta kudottua, onhan noita miehiä tässäkin suvussa. Lapaset ovat itselle mieluiset talvikäsineet, en taida yksiäkään rukkasia edes omistaa. Kahdet lapaset päällekkäin ja kyllä tarkenee :)

 

Alkutalvesta olen saanut myös pari pipoa neulottua. Myssyjen tekoa olen vieroksunut, mutta nyt päätin kokeilla vähän eri mallisia pipoja ihan omaan käyttöön. Vaalean siniseen tein perinteisen tähtikuvion ja tummempi on Novitan Sydänkuvioitu neulepipo (ei muuten näytä sydänkuvioilta vaikka nimi niin sanoo). Muuten ovat molemmat ihan ok, mutta villalanka on vaan niin kutittavaa. En ole muutenkaan oikein päähine ihminen, mutta omiin kutomiini on ehkä kehiteltävä ohut vuorikangas, jos mielin niitä käyttää. 

 

 

 Pipo on ollut tarpeen, kun on pitänyt olla pää kylmänä. Olen nimittäin saanut tavallaan ylennyksen lumityöhommissa; kolme viikonloppua on mennyt vahvasti kolan varressa ja kahtena viimeisenä olen keikkunut katolla! Lapsuuden kotini on lähes tasakattoinen ja sieltä joutuu joka talvi kolaamaan jossain vaiheessa lumet pois.Viime vuonna olin mukana kattotalkoissa ja nyt oli taas se aika. Menneenä viikonloppuna olimme mökkirakennusten kattoja puhdistamassa. Ei siis edelleenkään ole kylvöpuuhia aloitettu.

 

 

Ystävänpäivä ehti jo viime tunneille, mutta eikös ystävät ole ja pysy ilman erityistä päivääkin. <3